Itsekkäät ihmiset

Minä, samoin kun puoli miljoonaa muuta suomalaista, saimme aikoinamme kokea sen, miltä tuntuu menettää koti, kotiseutu ja osa identiteettiään. Kun sota täällä Suomessa vihdoin päättyi, en ollutkaan enää karjalainen - enkä oikein edes suomalainenkaan. Parhaimmillanikin olin vain ”evakko” ja pahimmillaan ”ryssän lapsi”, vaikka eläessäni en muista yhtään ryssää vielä silloin tavanneeni.

Jos jotakin ihmistä sanotaan itsekkääksi, se antaa melko negatiivisen kuvan tästä ihmisestä. Jos hänen sanotaan olevan nurkkapatriootti, ei sekään kovin positiivinen nimitys ole, mutta jos hänen sanotaan olevan isänmaallinen, hänelle melkein pystytetään muistomerkkejä. Tosiasiassa kyse on samasta asiasta, vain mittakaava muuttuu.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka jouduin vihanpidon kohteeksi, kun olin uskaltautunut laskemaan Jyväskylän isosta mäestä ja etenkin, kun olin sen kertonut kavereille, jotka olivat mäen kokoa taivastelleet. Olin landepaukku ja valehtelija, vaikka todella olin laskenut mäestä lukuisia kertoja ja jo monta vuotta aikaisemmin. Tuota asiaa myöhemmin pohtiessani olen varma, että asia olisi nähty aivan toisin, jos olisin ollut joku alkuperäinen jyväskyläläinen. Kyse oli siis eräänlaisesta mustasukkaisuudesta ja nurkkapatriotismista, jota toki en silloin vielä tajunnut.

Jos evakkotaivalta ei oteta huomioon, niin ehkä ensimmäinen merkittävä paikkakunnan vaihto tapahtui, kun matkustin opiskelemaan Ouluun. Jostakin syystä ajauduin siellä seuraan, joka pääasiassa muodostui syntyperäisistä oululaisista. Keskusteluja käytiin lähes kaikesta taivaan ja maan väliltä, ja vaikka en silloin minäkään ollut vielä paljon kokenut, olin kuitenkin jo nähnyt maailmaa huomattavasti enemmän kuin monet näistä tovereistani. Tietenkin se oli laajentanut näkemyksiäni, ja opiskelu toi myös tietoa monista ihmisille yleisesti tuntemattomista asioista. Yleensä en kuitenkaan antautunut väittelemään asioista, mutta joskus - melko harvoin - korjasin selvästi vääriä tietoja. Kun eräs toverini halusi olla ehdottomasti oikeassa, mutta ei pystynyt asiaperusteisesti kumoamaan esittämääni faktaa, hän loihe lausumaan seuraavat sanat: ”Eihän se ole edes oululainen.” Ja toden totta, tällä lauseella pystyttiin kumoamaan lähes kaikki tosiasiat.

Kun et ole oululainen, et voi olla oikeassa. Kyllä tämä minun mielestäni on pahimmanlaatuista nurkkakuntalaisuutta.

Myöhemmin sain parin kertaa edustaa Suomea kansainvälisissä otteluissa. Sen verran herkkä olen, että tippa tuli silmään, kun seisottiin rivissä lippu rinnassa ja laulettiin Maamme-laulua. Ehkä tämä on isänmaanrakkautta, ehkä ei, miten kukakin sen haluaa nähdä. Varmaa kuitenkin on, että isänmaanrakkautta ei ole se, että halutaan sulkea valtakunnan rajat ulkomaalaisilta, vaikka on selkeästi nähtävissä, että emme itse pysty huolehtimaan huoltotaseestamme. Kyllä minä sitä nimitän rasismiksi, jota me karjalaisetkin saimme kokea sotien jälkeen. Ehkäpä siis vihaankin rasismia ihan itsekkäistä syistä.

Pahimmat nurkkakuntalaiset tuskin ovat näitä asioita kokeneet, koska suurin osa heistä ei koskaan ole muuttanut minnekään. Noh, ei sen takia kannata muuttamaan ruveta, mutta olisikohan niin, että oululaiset tervaa soutaisivat vieläkin, jos ei sinne olisi muuttanut ulkopaikkakuntalaisia, joiden mukana tuli yliopisto ja Nokia ja paljon muuta?