Peiliin katsomisen vaikeus

Silloin tällöin tänne Kallan kuvernöörin sivuillekin ilmestyy täysin asiattomia ja epäsovinnaisia kommentteja, jotka eivät kohdistu asiaan, vaan kirjoittajaan henkilökohtaisesti. Tietenkään niitä ei julkaista, koska ne ovat paitsi asiattomia, niin myös nimettömiä. Nimettömiä tietysti siksi, että toteen näytettyjä sen kaltaiset loukkaukset saattaisivat viedä sinne paljon puhutun leivättömän pöydän ääreen. Tuskinpa sillä on merkitystä, tiedänkö minä kuka kulloinkin on asialla, sillä tässä niin kuin muissakin asioissa todistusvoimaista näyttöä kaivattaisiin. Tuo kirjoitetun kielen jättämä ”sormenjälki” viittaa kyllä hyvin vahvasti tietylle taholle.

Pidän silloin tällöin tapanani tarkastella elettyä elämää ja tätä hetkeä niin sanotusti peilin avulla. Se estää minua itseäni sortumasta kahteen asiaan. En tietoisesti solvaa lähimmäistäni, enkä sano ”väärää todistusta”. Ei, en todellakaan kirjoita mitään sellaista, jonka totuutta en tiedä. Tämä yhteiskunta kun on yksinkertaisesti sellainen, että kaikesta jää jokin jälki joihinkin asiakirjoihin. Kokonaan toinen asia on, jos ihminen ei kerta kaikkiaan tunne eroa oikean ja väärän välillä. Sellaisiakin onnettomia on. He eivät ole eksyksissä, he näyttävät syntyneen sellaisiksi. Jos joku loukkaantuu Kallan kuvernöörin kirjoituksista, kannattaa siis ehdottoman pian raahautua peilin eteen ja alkaa tutkiskelu. Kyllä se vika melko suurella varmuudella sieltä löytyy, jos löytäjällä on kyky löytää se. ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” sanotaan, ja eiköhän se varsin usein pidä paikkansa. Kun pääsääntöisesti jätän nimet mainitsematt, kirjoittaessani Kallan kuvernööriä, niin mistäpä asianomainen voisi edes tietää olevansa asianomainen, jos ei sitä olisi.

Joskus, tosi harvoin, asia on sellainen, että asian kannalta on parempi julkaista nimi kuin jättää se julkaisematta. Myös ”julkkisten” edellytetään kestävän arvostelua keskivertoihmistä enemmän. Se ikään kuin kuuluu ammatin tuomiin ”etuihin”. Yksityisiä ihmisiä yleensä en loukkaa, mutta jos he loukkaantuvat, on syy kyllä ihan heidän omissa toimissaan. On jopa käynyt niin, että en ole edes tarkoittanut yhtään ketään, kun olen saanut lukuisia kommentteja, joiden sisältö on ollut se, että miksi puhuin hänestä sellaista ja sellaista. Tällaisissa kommenteissa tuo kalikkaa koskeva sanonta toteutuu loistavasti, mutta ainakin kerran muistan ihmetelleeni, kuinka niin moneen ”koiraan” satuinkaan osumaan.

Tässä poliittisessa blogissa pitäisi kai taas sana tai pari mainita politiikasta tai poliitikoista. Merkit viittaavat siihen, että perussuomalaiset jälleen aikovat livetä hallitusvastuusta. Jos näin todella tapahtuu, olen suuresti pettynyt. En usko, että Sipilä suostuu ”persujen” rasistiseksi luonnehtimaani maahanmuutopolitiikaan, jonka puolue on vetänyt mukaan hallitusohjelmaansa täysin tietoisena, että kukaan kristitty ei sitä voi hyväksyä. Jos ”persut” asettavat sen kynnyskysymykseksi, niin tuskinpa Juha Sipilä sitä kynnystä kovin paljon alkaa alas höylätä.

Todella vaikeassa asemassa Sipilä on, sillä kokoomus nyt ainakin pitäisi pitää hallituksen ulkopuolella, ja jos demarit jättäytyvät vapaaehtoisesti pois porukasta, niin täytyy vain ihmetellä, miten Suomi-neito selviää. Kyllä ainakin ”persujen” tulisi ottaa lusikka kauniisti käteen ja todeta, että maahanmuutolla ei ole mitään tekemistä tämänhetkisen tilanteemme kanssa.

Vain RKP on reilusti sanonut, että politiikasta he eivät mitään ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää. Tärkeää on, että ruotsia puhutaan, ja jos ei puhuta, niin ainakin ollaan puhuvinamme. Muilla asioilla ei ole väliä.

Näin se vaan menee. Todellista peilisalia tarvittaisiin, sillä nyt on tosi kysymyksessä ja kaikki toisarvoiset asiat pitää unohtaa. Sekä ruotsinkielen asema että maahanmuutto ovat toistaiseksi toisarvoisia asioita, joihin voidaan palata sitten, kun maamme asiat on saatu kuntoon. Nämä detaljit eivät asiaan paljon vaikuta.