Kuolemansynnit

Uskonnollista kirjallisuutta on muutakin kuin Raamattu, joka vaan jotenkin on mielestäni liian pyhä teos riepoteltavaksi näissä blogeissa. Käytänkin tällaista yleisempää sanontaa ”uskonnollinen kirjallisuus”. Uskonnollinen kirjallisuus luettelee siis seitsemän kuoleman syntiä, joita me ihmiset voisimme vallan hyvin pitää peileinä itseämme tutkiessa. Edellyttäen tietysti, että tutkimme itseämme. Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että se ei vallan yleinen harrastus ole.

Minä kun kuitenkin olen ”erilainen nuori”, jopa vähän aikaisemmin syntynytkin kuin monet näistä polvihousupojista, olen myös ”sortunut” moiseen harrastukseen. En aio luetella koko listaa näistä vajeista, mutta ehkä joitakin tässä nyt tulee esiin.

 

Ylpeys mainitaan listassa ensimmäisenä. Monille poliittisesti aktiivisille se on varmasti hyvin tuttu vaiva, vaikka sen tunnistaminen saattaa olla vaikeaa. Se saa meidät pyrkimään virkoihin, joihin tosiasiassa emme ole edes päteviä, mutta kuvittelemme siten keräävämme arvostusta. Jos todella kävisi niin, pääsisimme tuohon havittelemaamme virkaan, niin lähes heti esiinnymme kaikkien alojen ammattilaisina. Tuo pyrkimys esiintyä kaikkien alojen ammattilaisena saa meidät hyvin kitsaasti myöntämään väärässä olemisemme, vaikka tosiasiassa se lisääntyy sitä mukaa, mitä tiukemmin uskomme omiin ajatuksiimme. Ylpeys ruokkii oikeassa olemisen tarvetta.

Kyllä tässä blogia kirjoittaessani joudun noita asioita paljonkin pohtimaan, ja vaikka aina en asetakaan omia sanojani epäilyttävään valoon, en juuri koskaan väitä olevani ehdottomasti oikeassa. Kyllä pääsääntöisesti kyse on mielipidekirjoituksesta, jossa aina silloin tällöin vilahtaa myös joku fakta. Fakta on fakta, eikä se siitä muuksi muutu. Siis asia josta on olemassa dokumentit, ja joskus näitäkin joutuu vilauttelemaan.

Hassuinta onkin, että kovasti ala-arvoiseen tyyliin joskus joku on juuri noita tosiasioita väläytellesssäni koettanut tehdä minusta valehtelijan, vaikka ei toki kukaan koskaan ole maininnut yhtään asiaa, joka ei olisi totta. Tottahan ne ovat, koska jokaisen asian olen tarkistanut ennen julkaisemista, ja jos epätotuudeksi epäillyn asian joku löytää, niin kyllä minä tuon nuo dokumentit esille. Eiköhän tässä ole sittenkin kysymys siitä, että joku on kokenut, että hänen ylpeyttään on loukattu.

Kateus on lähisukulainen ylpeydelle, sillä on olemassa paljon asioita, joissa joku toinen vain on meitä pätevämpi tai ahkerampi. Ei se asia miksikään muutu sillä, että koetamme tavalla tai toisella mollata häntä.

Olen joskus jossakin foorumissa keskustellut noista kuolemansynneistä ja rinta rottingilla tunnustanut syyllistyneeni kaikkiin muihin synteihin paitsi kateuteen. Kun nyt hieman kypsyttyäni olen noita asioita ajatellut, olen huomannut puhuneeni ihan puppua. En nyt toki ole ketään mollannut, mutta täytyy myöntää, että joskus olen sortunut vähättelemään asioita, joista joku on saanut kiitosta. Kyllä tuon vähättelyn takana on ehdottomasti eräs salakavala kateuden muoto. Toki edelleen voin väittää, että en ole kateellinen kenenkään autosta, lottovoitosta, oppiarvosta, ulkomaan matkoista tai urheilumenestyksestä.

Tämä siitäkin huolimatta, että autoni nyt eivät niin kaksisia ole, lotossakaan en ole koskaan voittanut, mutta en silti tiedä mistä minun pitäisi olla kateellinen kellekään. Kyllä minä ihan tyytyväinen nykyisyyteen olen, kunhan vain saisin niin kauan elää, että kaikki tsasounan velat on saatu maksettua.