Suomen tietovuoto

Tuskin tässä nyt varsinaisesta tietovuodosta voidaan puhua, kun puhutaan ulkomaalaisista opiskelijoista Suomessa. Ei meillä oikeasti ole juuri mitään sellaista tietoa, mitä ei kaikilla muillakin valtioilla ole. Lähinnä siinä onkin kyseessä kehitysapu, jota annetaan muihin maihin, samalla kun viedään suomalaisilta opiskelijoilta opiskelupaikkoja. En nyt ihan suoraan ehdota, että tuollainen kansainvälinen koulutus lopetettaisiin kokonaan, mutta jotenkin hälyttävää on, että suomen kielellä saattaa olla jo vaikeaa tulla toimeen yliopiston käytävillä.

On ihan hyvä, että suomenkielisille opiskelijoille opetetaan englantia, mutta vielä tärkeämpää olisi ”pakottaa” ulkomaalaiset oppimaan suomen kieltä. Tällöin olisi edes teoreettinen mahdollisuus, että kyseinen opiskelija jäisi hyödyttämään tätä maata opiskeluaikansa jälkeenkin. Jos nyt olisin tämän maan keisari, lopettaisin englanninkielisen koulutuksen joko kokonaan tai viimeistään ensimmäisen opintovuoden jälkeen.

Maksuton ulkomaalaisten koulutus ulkomaita varten on täysin järjen vastainen. Ei kai tarvittaisi muuta kun ”pahaa tahtoa”, että ulkomaalaiselta opiskelijalta voitaisiin vaatia sitoutuminen Suomeen jääntiin ainakin joksikin ajaksi, tai tämän vaihtoehtona todella tuntuva lukukausimaksu.

Niin maahanmuuttomyönteinen kuin olenkin, en ole sentään halukas suhtautumaan mihin tahansa miten tahansa. Totta kai humanitaarista maahanmuuttoa tulee olla, mutta taitavalla kotouttamispolitiikalla näistä ihmisistä saadaan aikaa myöten hyviä suomalaisia, jotka satavarmasti tulevat hyödyttämään tätä maata. Jos työperäisestä maahanmuutosta koetetaan saada todella maatamme hyödyttävää, vaatii sekin, ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, erittäin voimakkaita kotouttamistoimia. Tällöin on tietysti painopiste kielikoulutuksessa.

Kokemus on kertonut, että jos maahanmuutosta on ylipäätään ollut ongelmia, ongelmat ovat syntyneet lähinnä avioliiton kautta maahan tulleiden ja täysin kotouttamatta jääneiden ihmisten joukossa. On surullista todeta, että niin monet täyspäisiltä vaikuttavat ihmiset ovat onnistuneet elämään tässä maassa vuosikausai oppimatta kieltä juuri nimeksikään. Kieltä hyvin oppineet sen sijaan ovat erinomaisen hyvin kotoutuneet ja työllistyneetkin. Ulkomaalaisten etu suomalaisiin nähden on tuo ahkeruus, jota me, täysin perusteettomasti, pidämme suomalaisten ominaisuutena. Jos joku ulkomaalainen vie suomalaiselta työpaikan, on kyse yksinkertaisesti siitä, että tämä ”mamu” on kokonaistaloudellisesti edullisempi sekä työnantajalle että tälle maalle.

Joidenkin rasistisesti ajattelevien mielestä tämä saattaa tuntua varsin ikävältä luettavalta, ja niinhän se onkin. Ikävä tämän asian toteaminen minunkin mielestäni on, mutta kun luulen nähneeni tätä maailmaa keskimääräistä enemmän, niin tähän tulokseen olen maailmalla liikkuessani tullut.

Luin tässä päivänä muutamana erään Lasse Lehtisen kirjoittaman kirjan, jossa hän ihmetteli joidenkin maiden ”mamuvastaisuutta”. Erityisesti tarttui mieleeni lause, jossa hän totesi: ”Parhaita ulkomaalaisia ovat diplomaatit, sillä he eivät jää pysyvästi maahan.” Tätä minäkin olen ihmetellyt, millä oikeudella joku sekalainen ihmisryhmä, esimerkiksi me sekarotuiset suomalaiset, kuvittelee omistavansa jonkin maapläntin tällä Luojan luomalla pallolla.

Tietysti on totta, että me olemme muodostaneet yhteiskunnan, jonka sääntöihin jokainen on velvollinen sopeutumaan, mutta syntyperä ei saa olla mikään este tänne muuttamiselle.