Varmuuden maksimointi

Varmuuden maksimoinniksi sanotaan sitä, että käyttää samanaikaisesti vyötä ja henkseleitä. Kaipa minä sitten niin menettelen tätä blogia kirjoittaessani, sillä en yleensä tyydy siihen, mitä wikipedia asiasta sanoo, vaan koetan kaivaa tietoni jostain syvempää ja luotettavammalta taholta. Kyllä se kuitenkin niin on, että on paljon asioita, joista ehdottoman varmuuden saaminen on kiven takana, jos löytyy edes sieltä.

Viime aikoina on kohistu joidenkin maahanmuuttajien lastenvaunuista ja niiden alkuperästä. Kukaan ei tosin tiedä  kenen vaunuista on kysymys, sen enempää kuin sitäkään, mistä ne ovat peräisin. Mutta tottahan sen täytyy olla  kun joku kansanedustaja on niin sanonut. Tuskinpa minunkaan puheitani uskottaisiin, jos väittäisin, että kyseisen edustajan alusvaatteet on saatu sosiaalihuollon lumppukeräyksestä. No en niin väitäkään, mutta tasan yhtä tietämätön olen niiden alkuperästä kuin kyseinen kansanedustaja oli noista lastenvaunuista.

Ihan piti televisioon asti tulla sosiaalivirkailijan todistelemaan, että kyllä samat säännöt koskevat niin ”mamuja” kuin muitakin suomalaisia, ja hän ei tunne yhtään tapausta, jossa ulkomaalainen olisi ohittanut kantasuomalaisen ilman pätevää syytä. No en tunne minäkään, mutta en myöskään niin väitä. Kun kansanedustaja päästää tällaisen typeryyden suustaan, on kyse jo rasismiakin pahemmasta tietämättömyydestä.

Kokemukseni on osoittanut, että kyse on todellisesta tietämättömyydestä. Pahimpia rasisteja ovat juuri ne, jotka ovat vain pari kertaa ylittäneet kotikuntansa rajan ja nähneet mustan miehen vain elokuvissa. Kyllä ainakin minulle kävi niin, että jokaisella ulkomaanmatkallani huuhtoutui osa muukalaisvihasta, jos minulla sitä paljon on ollutkaan. Vuona 1977 vierailin eräässä berberikylässä Marokossa. Tuskin missään olen tavannut ystävällisempiä ja mukavampia ihmisiä kuin siellä. Ilman kiihkoa he vertailivat minun uskontoa omaansa ja jo silloin totesimme ihan yhdessä, että ei näissä asioissa suuriakaan eroja ole. Uskontoja tunteva tavallinen ihminen tuskin niissä suurtakaan eroa näkee, mutta fanaattiset ”kielilläpuhujat” omaavat asioista ihan oman näkemyksensä. Juuri tämä fanaattisuus on pitänyt minut loitolla näistä ns. hurmosliikkeistä, joiksi minä lasken kaikki ”lahkot”. Todella kristillisistä arvoista nämä liikkeet välittävät tasan saman verran kuin Isis-järjestö.

Tosiasiassa on todella vaikea tietää, mikä saisi aikaan rauhan tässä maailmassa. Kristityt uskovat, että Jumala on kaiken luoja ja arabit käyttävät samaa nimitystä omasta Jumalastaan. Allah on arabiankielinen sana, joka tarkoittaa juuri Jumalaa, joten ainakaan tässä suhteessa ei suurta eroa ole. Raamattua 500 vuotta myöhemmin julkaistu Koraanikin on osittain Raamatusta kopioitu, joten eiköhän sanomakin keskeisiltä osin ole sama.

Lukuisista käännöksistä huolimatta monet länsimaiset suhtautuvat Raamattuun kuin Jumalan sanaan, vaikka kyseessä on toki ihan tavallisten ihmisten kirjoittama kirja. Pidän kyllä itseäni kristittynä, vaikka joskus suhtaudunkin alan kirjallisuuteen varsin skeptisesti. Yleensä Jumala on kuullut rukoukseni ja antanut niihin vastauksensa silloin, kun olen sen ansainnut. Monet ortodoksiset papit kuuluvat ystäviini, samoin kun pari piispaakin. Kukaan heistä ei ole moittinut elämäntapaani, joten ajattelin jatkaa ihan entiseen malliin, tämän maailman vanhimman uskonnon – ortodoksisuuden – suojissa. Se nyt vaan on niin, että Ruotsin kuninkaan määräykset eivät minuun ulotu.