Pannaan puolueet pannaan

En tiedä kuinka harkittu kansanedustaja James Hirvisaaren ehdotus puolueiden lakkauttamisesta oli, mutta se ei liene ihan sellaisenaan ole mahdollinen. Ei siis ainakaan käytännössä, vaikka olen minä Hirvisaarelta hullumpiakin ajatuksia kuullut. Liekö takana tuo ”persuista” erottaminen, joka näin ulkoa päin nähtynä oli hieman harkitsematon toimenpide. Voihan olla. että takana on myös tietty pettymys protestipuolue Muutos 2011 toimintaan. Tuota puoluetta minä pidän lähinnä vitsinä, vaikka itsekin olen sitä joskus äänestänyt. Se tapahtui lähinnä lojaalisuudesta poikaani kohtaan, joka oli silloin tämän puolueen puheenjohtaja ja tiettävästi eräs sen ensimmäisistä kansanedustajaehdokkaista. En toki uskonut puolueella edes silloin olevan mitään mahdollisuutta minnekään, mutta jonkinlaista lojaliteettia halusin osoittaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut äänestämättä jättäminen, sillä noissa vaaleissa oli ”persujen” ehdokkaana liikaa rasistisesti ajattelevia ihmisiä, enkä halunnut ääneni lipsuvan heidän hyväkseen. 

  

En toki yhdy Hirvisaaren tokaisuun puolueiden lakkauttamisesta, mutta puoluepoliittiset harrastusjärjestöt pitäisi kyllä kieltää. Kun lapsena aloitin urheilun, menin ensimmäiseen tilaisuuteen missä jotain harrastettiin. Monessakin urheiluseurassa olin nuorena. Osa oli TUL:n ja osa SVUL:n alaisia. Pikkuhiljaa TUL:n seurat karsiutuivat, koska niissä liian usein oli tuo sana ”työväen” ja liian paljon ”hapatusta”, joka ei liittynyt urheiluun. Kun myöhemmin aloin myös menestyä jonkin verran, minusta tuli ”porvari”. Tätä nimitystä eivät suinkaan käyttäneet TUL:n urheilijat, vaan urheilutoimintaan mukaan kiilautuneet poliittiset broilerit, jotka ilmeisesti olivat keksineet nämä urheiluseurat hyviksi kasvatusalustoiksi poliittiselle propagandalle. Parhaiten menestyin nyrkkeilyssä ja ottelin usein sen ja sen kylän ”työväen nyrkkeilijöiden” edustajaa vastaan, vaikka en koskaan saanut tietää, millainen laji se ”työväen nyrkkeily” oikein on. Joskus kävin myös työväen teatterissa, vaikka kovasti pelkäsin, ettei minua sinne päästetä, kun olen porvari. Uppiniskaisesti menin vaan, sillä luulen, että myös isä ja äiti olivat ”porvareita”, vaikka olivat koko ikänsä tehneet kovasti työtä.

Palatakseni ehdotukseen puolueiden lakkauttamisesta, en ole ihan samaa mieltä James Hirvisaaren kanssa. Sitä mieltä kuitenkin olen, että tässä yhdistysten luvatussa maassa on ihan liikaa puolueita. Onkohan sittenkin niin, että meidän puoluerekisteriin pääsee liian heppoisin perustein? En rupea poliitikkoja neuvomaan, ja tuskinpa he neuvojani kuuntelisivatkaan, mutta ehkä äänikynnys ainakin olisi hyvä asia. Se karsisi häiriköiviä pienpuolueita pois vaaleista ja ehkä hieman säännöistä riippuen myös myöhemmin puoluerekisteristä.

Kansallisella tasolla tästä varmasti olisi jotain hyötyä. Paikallispolitiikassa ei todellakaan puolueita edes tarvita. Monissa pitäjissä puolueiden ohjelmista on enemmän haittaa kun hyötyä, sillä tosiasiassa kaikki kunnat ovat hieman erilaisia eikä puolueilla juurikaan ole räätälöityjä lääkkeitä kunnan ongelmiin.

Eläköön siis kalajoella tuo Pro Kalajoki -liike. En tiedä ketä siihen kuuluu, mutta olisi sen menestys seuraavissa paikallisvaaleissa ihan hyvä. Toivottavasti kaupungille vahinkoa tuottavista yksilöistä näin päästäisiin pikkuhiljaa eroon. Mielestäni on aika paha, että puolueet koettavat kiilata mukaan myös seurakuntien, opiskelijajärjestöjen ja muiden yhteisöjen vaaleihin.

Kyllä Suomen tulisi olla enemmän asiakeskeinen kuin puoluepoliittinen valtio.