Suomalaisten musta menneisyys

Olen elämäni aikana nähnyt paljon loan heittoa saksalaisten niskaan yhden Hitler-nimisen itävaltalaisen takia. Kyseessä lienee hieman mielisairas herra, joka onnistui tartuttamaan sairautensa myös saksalaisiin. Täytyy myöntää, ettei kaikki loka ihan tarpeetonta ollut, ja että olenhan näissä kuratalkoissa ollut mukana minäkin.

Tuskinpa minun tekemisillä ja ajatuksilla on paljonkaan merkitystä maailman tapahtumiin, eikä saksalaisten tekemisiä saa tekemättömäksi se seikka, että historiaa tarkastellessa melkein kaikkialta on näitä hitlereitä löytynyt. Kun kiinnostuin oman maamme menneisyydestä, melkein järkytyin, kun ihan samanlaisia hitlereitä löytyi myös meidän puhtoiseksi luulemastamme kansasta.

Suomalaisten tekemät ”etniset puhdistukset” toki ajoittuivat tuonne ensimmäisen maailmansodan aikoihin, mutta aikatekijä tuskin tekee niistä tippaakaan paremmin puolusteltavia.

  

Valkoisten vallatessa punaisten hallussa olleen Viipurin yritti punapäällikkö Jalmari Kaipaisen johtama juopuneiden punaisten ryhmä ”pelastaa mitä pelastettavissa oli” ja tunkeutui lääninvankilaan, jossa onnistui surmaamaan yli 30 poliittista vankia. Vaikka tapauksella ei ole objektiivista todistajaa, jäi teloituksesta henkiin sen verran ihmisiä, että tuosta Viipurin raakuuksien alkulaukauksesta on saatu melko tarkka kuva.

Helsingin yliopiston tutkija dosentti Teemu Keskisarjan tietojen mukaan naispuoliset kriminaalivangit kutsuivat samalla punaisia vankilaan. Tämä tapahtui aamulla 27.4.1918. Kaksi päivää myöhemmin valkoisten joukot miehittivät Viipurin. Välittömästi valkoiset alkoivat erotella vankien joukosta venäläisiä, ja alkoi sumeilematon ”puhdistus”, jota on osittain pidettävä myös kostotoimenpiteenä tuolle jo mainitulle punaisten terrorille. Venäläiset toki olivat tapaukseen täysin syyttömiä, mutta ilmeisesti valkoiset olettivat saavansa kansan hyväksynnän teloituksille, joissa pääkohteena olisivat ulkomaalaiset. Yli 200 venäläisiksi todettua teloitettiin. Joukossa oli naisia ja lapsia, joista nuorimmat olivat 12-vuotiaita, jotka varmuudella olivat syyttömiä tapahtumiin. ”Ryssänviha” meni yli äyräittensä ja luultavaa onkin, että myös monet suomalaiset saivat surmansa näissä etnisissä puhdistuksissa, varsinkin jos heillä sattui olemaan venäjänkielinen nimi. Valkoinen armeija ei ollut kovinkaan huolellinen taustojen tarkistuksessa, sillä kaikki venäläiset oli päätetty tuhota täältä vitivalkoisesta Suomesta.

Sisällissotamme ei ole erikoisen kunniakas vaihe kansamme historiassa, eikä monenkaan tapauksen yksityiskohdista ole jäänyt selviä dokumentteja, mutta tiedossa on, että selkeitä teloituksia noiden Viipurin tapausten lisäksi tapahtui eri puolilla Suomea. Niihin syyllistyivät niin punaiset kuin valkoisetkin.

Tähän suomalaisten historian jaksoon tutustuessani pudotin kädestäni sen kiven, jolla olin aikonut heittää saksalaisia kohti. Säikähdin, että se saattaa osua omaan nilkkaan, sillä emme me niin puhtoinen kansa olekaan kuin ehkä olemme luulleet. Kolmas maailmansota on parhaillaan käynnissä, sillä hitlerit, stalinit ja mussoliinit eivät vieläkään ole kuolleet. Erilaisten sotilasliittojen verkosto liittää meidät maa toisensa jälkeen näihin maailman politiikan verisiin tapahtumiin.