Milloin ihminen aidosti ansaitsee miljoona euroa vuodessa? No ei ansaitse milloinkaan. Sallittakoon se yrittäjälle, jos hän todella on luonut yrityksen, joka tuottaa yhteiskunnallista hyötyä ja hoitaa kunnolla yhteiskuntavelvoitteensa muutenkin.
Urheilijoiden suuret palkkiot johtuvat taas ihmisen loppumattomasta voiton tahdosta. Nimenomaan niiden ihmisten voitontahdosta, jotka itse eivät ole pystyneet urheiluareenoilla voittoihin. Kun voittaja on kuitenkin rajallinen määrä, ostetaan niitä melkeinpä rahalla kuin rahalla.
Kun urheilijat ja yrittäjät on eroteltu akanoista, mitä jää jäljelle? No jäljelle jää joukko ihmisiä, joiden palkat ja palkkiot eivät ole missään järkevässä suhteessa heidän ammatilliseen osaamiseensa ja tekemänsä työpanokseen. Tällaisia ovat mm. valtioenemmistöisten yhtiöiden johtajat, joiden ruhtinaalliset tulot johtuvat järjettömästä optiojärjestelmästä sekä harintakyvyttömistä päättäjistä. Eivät missään tapauksessa tehdystä työpanoksesta. Se kun on yksinkertaisesti niin, että sellaista työpanosta ei kukaan pysty antamaan. Sitä ei ole olemassa yhdenkään yksittäisen ihmisen plakkarissa.
Ei näitä elinkeinoelämän gladiaattoreita voi verrata myöskään urheilijoihin, sillä vain harvoin heidän ammatillinen osaamisensa on edes tasolla, jolla voitettaisiin Suomen mestaruuksia. Yleensä heidät on valittu puhtaasti poliittisin perustein. Ei ole edes yritetty valita pätevintä, on vain valittu sopivin. Joskus on tehty vain joku lehmänkauppa, jonka seurauksena joku harmiton veikko on istutettu pääjohtajan paikalle, syvästi tietoisina siitä, että sellaiset firma kuin Oy Veikkaus Ab ja Fortum tuotavat voittoa täysin riippumatta siitä, mitä yhtiön pääjohtaja osaa tai tekee. Joku oikeasti osaavampi DI tai ekonomi hoitaisi homman 5000 € / kk ilman optioitakin. Todelliselle ammattilaiselle, olipa hän insinööri tai urheilija, työ on muutakin kuin rahanansaitsemiskeino. Se tarjoaa haasteita ja tilaisuuden palvelemiseen.
Kun sitten joskus, ihan kuin sattumalta löydetään joku Jorma Ollila, joka luotsaa konkurssikypsän yrityksen ylös suosta ja vieläpä maailman johtavasi yritykseksi alallaan, seotaan jälleen. Syntyy käsitys, että tämä Ollila on kaikkien alojen ammattilainen ja häntä pyydetään milloin minkin brändin luojaksi. Ei ole ei… oli vain hyvä mies Nokian johtajaksi ja sattui saamaan avukseen joukonpäteviä insinöörejä ja fiksuja alihankkijoita. Myös onnella oli osuutta asiassa. Voidaan kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että mestari oli alallaan.
Suomalaisille tuntuu olevan yleiskansallinen taipumus uskoa, että jos jollakin alalla on hyvä, on silloin pätevä kaikkiin virkoihin ja tehtäviin. Ei muutoin ole selitettävissä se, että eduskunta on täynnä laulajia, urheilijoita ja missejä. Varmasti Matti Nykänenkin olisi sinne aikanaan valittu, jos ei olisi ollut vankilassa juuri vaalien alla. Volvo Markkanen valittiin, kun oli päässyt jo vapaaksi.
Kun tarkemmin asiaa ajattelen, ei taidakaan lähteä eduskuntaa. Seura ei oikein miellytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti