Se on ihmeellistä, että muinaiset suomalaiset voivat tulla toimeen ilman rahaa. Työtä tehtiin, marjoja poimittiin, kalastettiin ja metsästettiin. Vain harvoin oli raha tekemisen este.
Uusavuttomuus valtasi koko Suomen. Se hiipi pikkuhiljaa taloudellisen kasvun myötä. urheilijat, jotka vielä 1900-luvun alussa olivat maailman parhaita, eivät enää pärjänneet ilman rahaa… eivät kyllä pärjää enää rahankaan voimalla. On keksitty loppumattoman hyvä selitys: rahaa ei ole riittävästi.
Ja p…kat. Ei juoksija tarvitse rahaa juostakseen, eikä urheilija yleensäkään treenatakseen. Ulkomaan leirit ovat enemmän muotia kuin todellinen tarve.
Joskus markka-aikaan olin Suomen Nyrkkeilyliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtajana, ja tietysti heti napit vastakkain päävalmentajan kanssa. Unkarissa järjestetty juniorileiri oli ai hyvä esimerkki siitä, miten vähälläkin rahalla pärjätään. Päävalmentaja itki, että vain pari poikaa voitiin lähettää, kun raha ei riitä enempään. ”Totta kai riittää”, kehtasin väittää.
Lentolippujen hinnalla saatiin vuokrattua linja-auto. ”Leka” sponsoroi itse itsensä bussikuskiksi ja sitten pantiin pieni henkilökohtainen ”omavastuu” jokaiselle osallistuvalle pojalle. Kas kas, raha riitti! Mieliinpainuva matka varmaan kaikille. Parin pojan sijasta mukana oli toistakymmentä nuorta ja muutama valmentajain. Ei näistä pojista koskaan suuria tähtiä kasvanut, mutta muutama hyvä nyrkkeilijä kumminkin. Saman kaavan mukaan toteutettiin sitten myös maajoukkueen MM-leiri 1992 Virossa.
Sitten minuun kai kyllästyttiin, kun en suostunut uskomaan, että ei saa pärjätä sillä rahalla, mikä on käytössä. Muistan hyvin, kun ystäväni Jorma veisteli keihäitä rahanpuutteessa. Teki niistä ihan virallisen mittaisia ja painoisia ja heitteli niitä milloin missäkin. Olikohan se sitten jossain Pihtiputaalla, kun Jorma heitti virallisissa kilpailuissa virallisella keihäällä 77.07. Siihen aikaan se oli aika paljon. No kai Jorma sen jälkeen sai apujakin, mutta varmasti keihäs olisi lentänyt pitkälle ilman rahaakin. Maailmanennätyksenkin Jorma aikoinaan heitti, eikä varmaan tehnyt tätä rahan voimalla.
Urheilu urheiluna. Kyllä suomalaiset osaavat rahanpuutetta muutenkin itkeä. Oikeasti halusin tällä jutulla kertoa sen, että ”jos sattuu satamaan, niin antaa sataa vaan”. Jos siis ei rahaa ole, on tultava toimeen sillä mitä on. Olkoon se sitten vaikka opetukseksi suomalaisille päättäjille Jos ei ole varaa hoitaa omia asioita, miten voi olla varaa käydä oikeutta afrikkalaisten Afrikassa tekemistä rikoksista?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ei Kataisenkaan matkustus EU:n kokoukseen ollut niin tarpeellinen ja kiireellinen, että oikein yksityiskoneella piti lentää. Hyvin olisi tultu toimeen ilman tätä matkaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti