Tässä maassa ei koskaan ole ymmärretty palvelijan asemaa oikein. Totta maar palvelijoita pitää hyvin kohdella, mutta ei nyt sentään päästää niitä isännöimään. Vähintä mitä voisi ajatella, olisi se, että tämä palveluskunta muistaisi, kenen töissä he ovat.
No, eihän tämä sinänsä outoa ole. Vuosiausia on suomalainen ammattiyhdistysliike ahdistanut pienyrittäjiä niin, että hyvin monet ovat joutuneet elämään ahtaammin kuin heidän palveluskuntansa.
Kun keisari Kekkonen sekosi niin täydellisesti, että kansa lopulta tajusi, ettei hän enää pysty hoitamaan näitä työtehtäviään, valittiin tasavallan isäntärengiksi Koivisto-niminen ammattiyhdistysmies. Ensimmäisesi tehtäväkseen hän päätti rakennuttaa uuden renkituvan. Entisestä renkituvasta tehtiin näes vankila vangille, jonka oletettiin tarvisevan erikoiskohtelun tai jota muuten vain ei uskallettu päästää muiden vankien joukoon.
Ain en ole elänyt, joten ihan varma en voi olla, ono tasavallassa asiat aina olleet näin, mutta minun elinaikanani kyllä. Toki monessa muussakin kulttuurissa näin on, mutta toisten virheet tai rikokset tuskin oikeuttavat virheisiin ja rikoksiin.
Jos minä maksan palkan jollekin, on hän minun palveluksessani, olkoonpa hänen tittelinsä presidentti, ministeri tai kaupupunginjohtaja. Helkkari... minua hänen on myös kuunneltava, vaikka ei ehkä aina voi toiveitani toteuttaakaan.
Niin ja lopuksi: jos olen ostanut hänelle virkakännykän ja maksan sen laskut, ei hänellä ole oikeutta lähetellä sillä pornoviestejä kellekään. Ei varsinkaan työaikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti