Täydellisen tietämättömyyden antama varmuus

Muistelen lämmöllä entistä kemian lehtoriani Osmo Seppästä. Pahuksen vaikeata ainetta opetti, mutta sai mieleeni istutettua pari ikuisesti muistamaani lausetta. Toinen koski erästä fysiikan lakia, jota en nyt viitsi toistaa, koska sen ymmärtäminen vaatisi jonkin verran taustatietoa. Tämä toinen on selkeämpi ja siihen törmään melkein päivittäin. Facebookista olen melkein jäänyt pois juuri tästä syystä, että en aina jaksa sietää niitä paikkansapitämättömiä väittämiä, joita siellä jatkuvasti kohtaa. Sanoin, että melkein olen jäänyt pois, siitä syystä, että annan profiilini roikkua siellä, koska se on nopein tapa välittää viestejä tosi ystäville ja sukulaisilleni. Yleensä heidän kanssaan ei synny riitaa, johon en ole kovin innokas osallistumaan, vaikka totuudeksi tietämääni asiaa puolustankin. Ne harvat riidat, joihin olen osallistunut, ovatkin aiheutuneet etupäässä tästä ominaisuudestani.

Mutta sitten asiaan. Se toinen Seppäseltä kuultu lause oli: ”Ei mikään anna niin suurta varmuutta kuin täydellinen tietämättömyys.”

Näin se näyttää olevan. Mitä enemmän tietää, sitä paremmin tietää, kuinka vähän tietää. Tuota lausetta en pannut edes sitaatteihin, sillä luulen sen kasvaneen omassa päässäni kokemusten ja koulutusten seurauksena. Voi tosin ihan hyvin olla, että olen sen joskus jossain kuullut, mutta en vain muista alkulähdettä. Kuuluu varmaan samaan sarjaan kuin toinen viljelemäni ”viisaus”: Rikkaus ei ole sitä, kuinka paljon meillä on, vaan sitä, kuinka vähän meiltä puuttuu.

Tuo täydellisen tietämättömyyden antama varmuus on jälleen noussut pinnalle, kun olen ”taistellut” tuulivoimauskovaisten kanssa kertomalla heille niitä faktoja, joita asiasta oikeasti tiedän. Tuulivoiman rakentaminen on veronmaksajien riistoa, se vaikuttaa haitallisesti kauppataseeseemme, eikä siitä ole tälle yhteiskunnalle mitään hyötyä. Se on paitsi haitallista, niin myös terveydelle vaaraksi.

Tuulivoimaakin enemmän minua vaivaa rasismi ja epäkristillinen pakolaisten vastustaminen, johon ei myöskään näy olevan mitään todellista perustetta. Tunnen henkilökohtaisesti muutamia rasisteja, ja yhteisenä tekijänä näillä tuntuu olevan alhainen koulutus ja suppea elinpiiri. Ei millään pahalla, mutta tältä se vaan näyttää. Joku Halla-aho on poikkeus tuossa joukossa, mutta hänen motiivinsa ovatkin ihan toiset. Valitettavasti tätä eivät monetkaan suostu näkemään, siitäkään huolimatta, että edes hän ei ole pystynyt esittämään mitään kestävää argumenttia rasisminsa tueksi.

Kyllä suomalainen rasismi lähtee periaatteessa samasta ideologiasta kuin natsisaksan kansallissosialismikin. Kuvittelemme olevamme se herran valittu kansa, joka on asetettu asumaan tänne kylmään ja kolkkoon pohjolaan, pikkusen syrjään sivistysmaista. Sanon taas kerran, niin kuin olen niin usein sanonut. Jos hiemankin kuvittelemme olevamme oikeudenmukaisia, niin pidämme rajat avoinna molempiin suuntiin. Koska ulkomailla asuu yli miljoona suomalaista, niin kaipa tännekin saa tulla saman verran ulkomaalaisia. Ongelma onkin siinä, että mistään et löydä niin montaa ulkomaalaista, joka haluaisi tulla tänne.

Nämä miljoona suomalaista ulkomailla ovat lähes poikkeuksetta elintasopakolaisia, mutta suurin osa nimenomaan pakolaisina Suomeen tulleista ”mamuista” on paennut sotaa ja kuoleman pelkoa. Totta kai siinäkin joukossa on epäsosiaalista ainesta niin kuin suomalaisissakin, mutta niistä on vain selvittävä. Maassa maan tavalla, onhan meidän selvittävä omista rikollisistammekin, ja niitä on sentään paljon enemmän. 

 

Suomalaisten sankareita ovat Hallin Janne, Iso Antti ja Rannanjärvi.

”Ensin ne portaat särjettiin ja sitten vasta muuri…”