Kotikaupunkini Jyväskylä

Paljon on vettä virrannut Tourujoesta sen jälkeen, kun vuonna 1965 lähdin Jyväskylästä opiskelemaan ja sille tielle jäin. Tai oikeastaan en ihan sille tielle jäänyt, sillä nyt reilut 50 vuotta myöhemmin alkaa rengas umpeutua. Olen palaamassa juurilleni. Tai onko tuo nyt edes oikea sana, sillä juureni ovat syvällä Karjalassa, aina Laatokan rannalla asti, mutta olin tosi pieni paketti, kun äitini toi minut sieltä turvaan. Ensimmäiset muistikuvani ovat kuitenkin syntyneet Jyväskylän maalaiskunnasta ja Jyväskylästä, jossa kävin kouluni lähes kokonaan.

Kyllä minä luulin, että kun eläkkeelle jäätyäni ostin talon täältä Kalajoelta, niin tästä on tuleva asuinseutuni aina hamaan elämäni loppuun asti. Luultavasti näin ei kuitenkaan käynyt, sillä aina ei vain mene niin kuin tahtoo, eikä vanhenemista voi estää. Ostamani talon jaksoin vielä kunnostaa, mutta siinä asuminen alkaa olla jo liian työlästä. Se viimeinen pisara taisi olla tuulimyllyt ja jokatalviset lumityöt. Ehkä poliittinen ilmapiirikin tuntui hieman raskaalta, sillä olen aina ollut osallistuva ja asioista kiinnostunut ihminen. Toki täällä on monia fiksuja ja ihania ihmisiä, mutta on myös niitä ”susia lampaiden vaatteissa”. Olipa sitten miten oli, mutta jo viime keväänä päätin, että viimeinen lumilapiollinen on nyt sitten lapioitu.

Kyllä me nyt sitten Jyväskylään muutamme, josta ostimme asunnon. Toki tarkoitus oli saada myydyksi tuo ”mökki” Kalajoelta, mutta jos se ei mene kaupaksi, niin tuskinpa sitä aivan lahjaksi luovutetaan. Onneksi ihan siitä ei elämämme roiku… sitten meillä on vain kaupunkiasunto Jyväskylässä ja kaksi kesämökkiä, yksi Suomen kummallakin laidalla. Ja kirkko. Voisihan se elämä hullumminkin olla :-) .

Kun aikoinani lähdin Jyväskylästä, se oli pieni alle 50.000 asukasta käsittävä kaupunki. Sotien jälkeen oli kaupungin väkiluku jo kaksinkertaistunut, kun me Karjalan pakolaiset olimme tuoneet sinne nyssäkkämme ja oman värimme. Toimme myös hyvinvointia ja ajan kanssa työtäkin. Ehkä isäni sementtivalimokin työllisti joitakin ihmisiä, mutta kaipa siellä merkittävimpiä firmoja olivat Tourulan kivääritehdas, jossa sodan jälkeen alettiin valmistaa traktoreita ja Rautpohjan tykkitehdas, jossa jo minun aikanani tehtiin paperikoneita. Paperia taas tehtiin Kankaan paperitehtaalla. Nykyisin on jo vaikea tunnistaa kaupunkia samaksi, josta aikoinani lähdin. 100.000 asukasta lisää ja mittavat rakennustyöt ovat kovasti muuttaneet kaupunkikuvaa. Kaupungin vilkkaasta keskustasta ei kuitenkaan tarvitse mennä kovinkaan kauaksi, kun löytää sitä kaunista luontoa, johon jo lapsena olin hurmaantunut. Kävin mm. Köhniöjärven rannalla muistelemassa, kuinka poikasena uin veljeni silloisen tyttöystävän kanssa tuon järven päästä päähän. Taisi tulla reippaat pari kilometriä uintia. Arvioikoon joku jyväskyläläinen, osunko oikeaan. Mikä lie matka sieltä kaupungin puoleisesta päästä Könkkölän rantaan, jossa silloin oli kaupungin saunat. Tässä nyt kuitenkin kuva tuosta järvestä. Kaunista, vai mitä!

 

Ainolan tanssilavalle kuljettiin moottoriveneillä Jyväsjärven yli. Nyt Kuokkalaan on rakennettu jo silta, ja Ainola on jäänyt kerrostalojen keskelle. Kyllä vanhan lavan näkeminen kuitenkin herätti nostalgisia tunteita ja muistoja siitä, kun opettelin tanssimaan ja ”retonkia puristelemaan”. Sieltä Kuokkalasta me ostimme asunnon, joten tervetuloa vain kylään. Vaikka kaikki kalajokiset, kunhan ette nyt ihan kerralla tule.

En väitä, että karjalaiset olisivat pelkästään olleet se syy, miksi kaupunki on kasvanut sellaiseksi kuin se nyt on, mutta olihan se eräänlainen pakolaisaalto sekin, eikä se voinut olla vaikuttamatta. Niinhän ne sanovat, että Pönttövuoren tunneli rakennettiin siksi, että savolaiset pääsisivät Suomeen. Niinpä Jyväskylä onkin suloinen sekamelska savolaista, karjalista ja keskisuomalaista kulttuuria.

Kulttuuri onkin se sana, joka tulee mieleen Jyväskylästä puhuttaessa. Siellä on yliopisto ja lukuisia muita oppilaitoksia. Kulttuurielämä on vilkasta, ja monet suomalaiset suurmiehet ovat syntyneet ja vaikuttaneet siellä jo paljon ennen karjalaisten tuloa. Myös Jyväskyläläiset urheilijat ovat jättäneet omat jälkensä jopa postimerkkeihinkin. Matti Nykänen ja Samppa Lajunen ovat koko maailman tuntemia nimiä. Jyväskyläläisiä palloilujoukkueitakin taitaa pelata mestaruusliiga-tasolla melkein lajissa kun lajissa.

Parasta mielestäni on kuitenkin se, että ei ainuttakaan tuulimyllyä J ja jo valmiiksi rakennettu ortodoksinen kirkkokin löytyy kaupungista.