Nimettömät huuhaaäijät

Sellainenhan se on tämä suomalainen järjestelmä, että ne tekevät, jotka osaavat ja jotka eivät osaa, osaavat kuitenkin arvostella niitä, jotka tekevät. Ihan kriittisesti tutkin itseänikin, että kumpaan ryhmään lukeudun, mutta lopulta oli pakko todeta, että kirjoitan minkä kirjoitan. Olen kai polkuni kunnialla kuokkinut ja jokaisen sanani takana seison. Ovat nämä blogit poikineet myös kannanottoja sekä sähköpostiini että myös suoranaisina kommentteina blogissa itsessään. Jopa joitakin puhelinsoittoja olen saanut. Blogin kommenteista vain osa ylittää ne rajoitukset, joita julkaisulle olen asettanut…. eivät mielestäni kovin vaikeita. Nimi ja perusteltu asiaan paneutuva kannanotto. Sellaisia ei juurikaan ole näkynyt, vaan arvostelu on kohdistunut minuun henkilönä, eikä nimiä ole näkynyt. Kyllä minä tätä porukkaa nimitän sanalla ”huuhaaäijät”.
 

Se on totta, että kirjoitan varmasti monesta aiheesta liiankin kanssa, niin että itseänikin rupeaa kyllästyttämään. Maailma opettanut, että jos haluat saada asiasi perille, toista sanomaasi toistamisen jälkeenkin. No näinhän minä olen yrittänyt tehdä, vaikka esimerkiksi maahanmuutto on aihe, joka rasisteja ärsyttää. Tuulivoiman tarpeettomuuteen on reagoinut muutama tuulivoimauskovainen, vaikka ei siltäkään taholta kovin asiantuntevia kommentteja ole herunut. Ehkä hieman kommenttien vähyyttä selittänee se, että useimpiin kommentoijiin nähden olen varsin ylivoimainen sekä kokemukseltani että koulutukseltani. Yleensä blogieni takana ovat myös tietyt faktat, joita en koskaan halua ohittaa. Faktat kai ovatkin se osa blogiani, joka eniten ärsyttää. Tilastoja kun on aika vaikea väärentää.

Onhan minulla mielipiteitä paljon muustakin kun energiapolitiikasta, maahanmuutosta ja uskonnosta. Suomalaisten itsekkyys ja vähäinen halu tämän kansakunnan pelastamiseksi talouskurimukselta on minua ihmetyttänyt. Oikeasti me elämme nyt tilanteessa, jossa pitäisi olla valmis melkein mihin tahansa, mutta mitä tekevät meidän ay-aktiivit? Kieltävät ihmisiltä työnteon, jos nämä eivät alistu ammattiliittojen palkkamääräyksiin. Yksinkertaisesti yritys ei saa palkata työntekijää tehtäviin, joista ei pystytä maksamaan kohtuuttoman suuria palkkoja. Ei siitäkään huolimatta, vaikka tulijoita olisi jonoksi asti ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Tätä kirjoittaessani kuuntelen uutisia Anttilan konkurssista ja siitä, että 1300 työntekijää tuli yhdellä rysäyksellä irtisanotuksi. Pahat kielet väittävät, että ei ihan syyttömänä tässäkään tapauksessa voida pitää ammattijärjestöjä, jotka ovat koko Suomessa kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä minäkin edelleen olen oman ammattijärjestöni jäsen, mutta ei nyt heti tule mieleen tapausta, jossa olisin siitä erityisesti hyötynyt. En vain halunnut riidellä siitäkään asiasta, kun se näyttää täällä Suomessa olevan lähes pakko. Uskon, että palkasta ja työehdoista olisin kyllä pystynyt itsekin sopimaan työnantajani kanssa.

Ehkä olenkin niitä harvinaisuuksia, joille työ on muutakin kuin rahanansaitsemiskeino. Se ei ihan yleinen asenne taida olla. Tosin olen huomannut tuota samaa asennetta pätkän myös näissä maahanmuuttajissa. Ovat ilmeisesti oivaltaneet, että työ auttaa myös kotoutumisessa. Siinä kun suomalaiset valittavat sitä, että kukaan ei anna työtä tai työpaikkoja, miettivät ”mamut” keinoja itsensä elättämiseksi ja erilaisia ruokapaikkoja nousee kuin sieniä sateella. Tiedän ainakin autokorjaamoja, vaatturiliikeitä ja jopa matkustajakodin, jonka nämä parjatut ”loiset” ovat perustaneet. Onni on, että he eivät edes tiedä, että Suomessa on joitakin työntekoa vastustavia yhdistyksiä.

Tähän loppuun nyt vielä lisään näitä todella provosoivia lausahduksia. Ei työtä kukaan voi antaa - se on jo olemassa. Ei työpaikkojakaan kukaan luo, ne syntyvät työnteon seurauksena. Työntekoa seuraa elintason nousu ja elintason nousua seuraa työllisyyden kasvu. Näin on tapahtunut kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina.

Jos joukossa sattuu olemaan muitakin luettua tekstiä ymmärtämättömiä kuin joka aiempaa blogiani kommentoiva, niin selvennän tässä nyt sitten. En vastausta maasta muuttoa, en maahan muuttoa, enkä suomalaisten naisten synnyttämisiä tai synnyttämättä jättämisiä. Olen vain todennut tilanteen.