lauantai 30. heinäkuuta 2016

Narvan taistelu ja Tarton rauha




Narvan taistelu ja Tarton rauha - historiallisia tapauksia nuo molemmat. Ihan itse saatiin taas
ne kokea, kun oltiin katsastamassa asuntoja Virossa. Toki nämä taistelut ja rauhat tapahtuivat perhepiirissä, kun Pirjon kanssa oltiin eri mieltä niin ajoreiteistä kuin myös asumismukavuuksista. Puoli päivää etsittiin Tallinnassa asunnonvälittäjää, jonka kanssa oli tehty treffit, mutta aina vaan koettiin sama ihme: kun itään lähdettiin ja hetki ajeltiin, niin taas tultiin lännestä takaisin Tallinnaan. 


  
Lopulta siten kyllästyttiin ja ajeltiin ensimmäiseen vaihtoehtoiseen kaupunkiin Loksaan. Siellä oli kolmekin asuntoa, joita piti katsastaa. No ei tietenkään se niin mennyt, sillä oikeasti päästiin sisään vain yhteen, jota omistaja tuli esittelemään. Se oli tosi miellyttävä sekä huoneistona että myöskin rakennusympäristöineen, mutta pientä pintaremonttia tarvitsisi. Säälitti myös siellä asuva perhe, joka oli selkeästi häätöuhkan edessä. Varmasti se vaikuttaa päätökseen, jos nyt sitten lopulta päättäisimme tämän asunnon ostaa. Oikeastaan olimme jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että tämä tai ei mitään.



 



Loksan edut olivat ehdottomasti tosi kaunis luonto, puistomainen ympäristö eikä yhtään tuulimyllyä. Niistä suurin osa virolaisista tuntui olevan kanssani samaa mieltä: täysin tarpeettomia häkkyröitä, joiden tuotto on suunnilleen nolla.

Loksasta ei tietenkään löydetty paikkaa, johon päänsä kallistaisi, joten sitten vaan kohden seuraavaa isompaa kaupunkia, joka näytti olevan Rakvere. Ja löytyihän sieltä kodikas pieni hotelli, josta moni suomalainen majoitusliike saisi mennä oppia hakemaan. 



Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Narva-Joensuuhun, koska halusin esitellä Pirjolle paikan, josta oli joskus yrittänyt leipääni repiä. Tiukassa oli leipä silloin maailmalla, kun elettiin vielä Neuvostoliitto-nimisessä työväestön paratiisissa. Kivahan tuolla oli nyt ajella ja näyttää, että paratiisihan se oli, ainakin luontonsa puolesta. Leipäkin oli vähän löyhemmässä kuin silloin lähes 30 vuotta sitten. Todistettiin tämäkin, kun muutamalla sentillä ostettiin piirakoita rantakauppiaalta. 


 




  


Narva-Joensuussa ei sitten kauemmin viivyttykään. Heti kun Pirjo oli järkytyksestä toipunut, jatkettiin vähän joen vartta ylöspäin, melkein vieressä sijaitsevaan historialliseen Narvan kaupunkiin, jossa yövyttiin sitten venäläisessä, mutta melko tasokkaassa hotelissa.





 
Jotta tämä risteily siis olisi ollut täydellinen, piti tietysti pistäytyä jo Neuvostoliiton aikana tunnetussa Kuremäen luostarissa. Kuremäen luostari oli Neuvostoliiton ainoa nunnaluostari. Vaikka muutoin varsin kristinuskon vastainen neuvostojärjestelmä pyrkikin systemaattisesti tuhoamaan kaikki muut uskonnot paitsi kommunismin, luostarilaitos onnistui pysymään pystyssä koko ateistisen järjestelmän ajan. Nykyisin luostarit ovat varsin loistokkaita laitoksia, joissa kannattaa vierailla, olitpa sitten uskovainen tai et.




Jonkin verran helpotti ajatus, että löytyisipä vielä asunto tai ei, niin ratkaisu oli joka tapauksessa tehty. Ratkaisu siis siinä mielessä tehty, että jos Viroon, niin Loksaan. Jos taas Suomeen, niin sitten Lahteen. Tulihan tässä taas uusi pulma, kun jo matkalla oli saatu lahtelainen tarjous, joka koski erään Pirjon ystävättären asuntoa. En minä aivan tumpelo ole viron kielessäkään, mutta kieltämättä Suomessa kieliongelmat olisivat vieläkin vähäisemmät. En nyt juurikaan välitä imgohaitasta, vaikka olenkin hehkutellut Viroon muuttoa ja se ei nyt sitten toteutuisikaan. 

 
Tätä kirjoittaessani en ole vielä päätöstä tehnyt, mutta varmasti jonnekin muutetaan, sillä kuten kaikki näkevät, talon olemme panneet myyntiin ja tavaraa saa tulla ostamaan 20 -21.08. Huutokauppa on sitten joskus myöhemmin ja loput lahjoitetaan Pääkköselle.

Näin se sitten menee. Ei tullut Kalajoelle minun hautapaikkaani, mutta jonkinlainen muistomerkkihän tuo tsasounakin on. Sen tulevaisuus on vielä täysin avoin, mutta eiköhän Herramme jonkin ratkaisun keksi, onhan hän hoidellut isompiakin projekteja. Itse käski tämän rakentamaan, niin että kyllä se siitä.



1 kommentti:

  1. Olipa kiva "matkata" kuviesi kauta Virossa. Olen itsekin usein toivonut, että muutto olisi viimeinen, Ylhäältä vain joskus hymyillen näytetään uutta mitäkohti on mentävä.

    Tässä vähän Saarnaajan kommenttia asiaan, löytämisen iloa teille.

    Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. [Saarn. 9:11]
    2 Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, [Job 14:5]
    3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
    4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
    5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
    6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
    7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, [Sir. 20:7]
    8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
    9 Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? [Saarn. 1:3, Saarn. 2:22]
    10 Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.
    11 Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. [Saarn. 11:5; Viis. 9:16]
    12 Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
    13 Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. [Saarn. 2:24+]
    14 Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. [Ps. 33:11; Jes. 46:10]
    15 Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt. [Saarn. 1:9]
    Ihmisen arvottomuus

    16 Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.
    17 Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. [Ps. 82:2,8; Jes. 10:1-3]
    18 Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.
    19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.
    20 Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. [1. Moos. 3:19+]
    21 Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?
    22 Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu? Anja

    VastaaPoista