Kovasti erilaiset näkemykset

Kyllä tämän kaupungin päättäjillä ja minulla on aika paljon erilaiset näkemykset siitä, mikä kaupungille on hyväksi ja mikä ehkä ei.
 

Olen luvannut, että yritän vastaisuudessa esittää myös hauskoja ja positiivisia asioita blogissani. Nousin tänäkin aamuna hyvin väsyneenä vuoteestani, kun nuo silloin tällöin pyörivät tuulenkeräimet olivat taas vieneet yöuneni. Totta kai se kismitti, niin kuin kismittää kaikki muukin harmi, mitä noista häkkyröistä aiheutuu sekä minulle, Kalajoen kaupungille että suomalaiselle yhteiskunnalle, mutta siitä huolimatta päätin, että nyt sitten aamutuimaan kirjoitan jotain positiivista.

Ette ikinä usko, kuinka vaikeaa se on näissä olosuhteissa. ”En ole katkera, mutta kuitenkin….” sanotaan jossakin laulussa. Kun nyt vakavissani suunnittelen muuttoa tästä kylästä, josta luulin löytäneeni eläkepäivieni rauhan ja onnen, niin siinä oikein osaa riemusta hyppiä.

Eräs ystäväni sanoi, että ”ei kai sinun ole pakko täältä mihinkään lähteä.” Väärin, kyllä minun on pakko. Satun nimittäin kuulumaan siihen alle 20% vähemmistöön, joka kärsii tuulimyllyjen aiheuttamasta oireyhtymästä ja jonka olemassaolosta eivät kunnalliset päättäjämme juurikaan välitä. Toki yritin ruokkia tuota uskoa, että ei tarvitse lähteä, ja kävin jopa Kalajoen hautausmaalla, jossa oli tosi paljon ihmisiä, jotka olivat jääneet Kalajoelle.

Kalajoen kaupunki suunnittelee nyt parkkitaloa, mutta en tiedä miksi. Kalajoen raha-asiat ovat sen verran hyvässä kunnossa, että rahaa on nyt upotettava kaikkeen tarpeettomaan…. vain hiihtoputki puuttuu. En ole vielä löytänyt Kalajoelta yhtään mökkiä, jonka pihaan en olisi autoa saanut, mutta varmaankin kunnan päättäjät visioivat niitä aikoja, kun Kalajoki on oikea kaupunki. Mahtaakohan niitä aikoja koskaan tulla, kun matkailuvalttimme hiekkasärkätkin tuhotaan ja väki vähenee. Vaikka joku torni- tai kerrostalo saattaa olla nähtävyys kalajokisten silmissä, niin uskokaa edes kerran minua. Keski-Euroopassa niitä on paljon, ei niitä tänne tulla katsomaan.

 

Ehkä tuo parkkitalohanke on jo ennakoitu. Tarkoitus on, että kaikki jättävät autonsa kylän laitamilla sijaitsevaan parkkitaloon ja kävelevät sitten keskustaan. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi kaupungin työntekijöille ostettiin jo kengät, ja pääkatukin tehtiin niin kapeaksi, että eivät sinne autot oikeastaan sovikaan.

Rauhoittelen nyt kuitenkin kalajokisia sillä, että ei ole mitenkään varmaa, että parkkitalo koskaan rakennetaan. Onhan täällä ennenkin suunniteltu vaikka mitä, tehty jopa valtuuston päätöksiäkin, mutta sitten jätetty totuttamatta.

Kyllä tässä nyt niin taisi käydä, että se iloisista asioista kirjoittelu taisi sittenkin jäädä seuraavaan kertaan. Olen koettanut tähänkin juttuun liittää jonkin hauskan kuvan, jos se sitten naurattaisi. Nuo kaupungin päätökset tuskin ketään naurattavat, vaikka joskus melko naurettavia ovatkin.

Suosittelen, että kaupungin toimiin tulisi hieman enemmän harkintaa. 

 

Harkinta-aikoja tuskin enää on varaa pidentää, mutta varmasti harkinnan tasoa voitaisiin hieman skarpata.