tiistai 28. huhtikuuta 2015

Suomen puolustus


Suomen edellinen ruotsinkelinen puolustusministeri epäili vissiin Ruotsin hyökkäävän Suomeen, kun lakkautti lähes kaikki itärajan varuskunnat, mutta jätti ruotsinkielisen varuskunnan veronmaksajien riesaksi, vaikka se ehkä on Suomen puolustuksen kannalta yksi turhimmista.

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, sanotaan. Ihan profeetta ei kuitenkaan tarvitsisi olla, jos epäilisi, että Suomea kohtaava suurin vaara on idässä, eikä ihan pahaa tekisi, jos meidän itäraja olisi turvattu hieman nykyistä paremmin. 

Maailmanpoliittinen tilanne muuttuu äkisti, eikä pitäisi olla kenellekään yllätys, että nämä muutokset tapahtuvat aika nopeasti juuri Putinin päässä. Totta varmasti on, että mahdollisen Venäjän hyökkäyksen torjumiseen eivät edes idän varuskunnat paljon auttaisi, mutta saattaisivat ne hieman hidastaa. Ehkäpä Suomi kestäisi siihen saakka, kunnes Naton joukot olisivat paikalla. Toivottavasti ei tällaista maailmansotaa koskaan enää syty. Kyllä minä uskon, että siinä Putininkin housut rypistyisivät, jos niin kävisi.


Noiden pohdintojeni kaltaiseen tulokseen on myös Ruotsi tullut, kun Gotlannin saarelle palautetaan varuskunta, jonka he sieltä poistivat vuosituhannen alussa. En minä koskaan ole oikein Ruotsin puolustuskykyä vahvana pitänyt, mutta varmaan Venäjän uhittelu on saanut heidätkin ajattelemaan, että ehkä jotain on syytä tehdä. Vallanhimo on saanut ihmiset ennemminkin tekemään ihan pähkähulluja temppuja, ja sitä herra Putinilla on huomattavasti enemmän kuin järkeä.

En todella ole niitä, jotka ehdottavat Suomen liittymistä Natoon, mutta kun nyt kuitenkin katsomme kuuluvamme samaan läntiseen blokkiin, niin tuo kumppanuussopimus antanee liene mahdollisuuden mahtavasta läntisestä liitoutumasta myös hieman hyötyä. Samalla se antaisi mahdollisuuden miljardien säästöihin, jos sitä käyttää osattaisiin oikein. Olen ennenkin tuonut esiin itäisten lentokenttiemme vuokraamisen myös Naton käyttöön. Samalla Suomi saisi mahtavan ilma-aseen ilman yhdenkään sikakalliin Hornetin ostoa.

Pitäkää minua vaikka sotahulluna, jos niin tykkäätte, minun mielestä tämä on kuitenkin hyvin rauhanomainen ehdotus. Ehkäpä tämä saisi Putinin puimaan nyrkkiä taskussaan, mutta tuskin rohkeus riittäisi sen nyrkin esiin nostoon.

190 cm ja lähes sata kiloa on antanut minullekin henkilökohtaisen rauhan monessa maaliman pahamaineisessa paikassa liikkuessani. Tuskinpa sekään olisi riittänyt ampuma-aseita vastaan, mutta näiltä tavanomaisilta aseilta kuten nyrkki se hyvinkin suojasi. Tuskinpa Hornetitkaan miltään ydinohjuksilta meitä suojaisivat, mutta kynnys niiden käyttöön lienee venäläisilläkin aika korkea.

Olemmehan me kaukana Ukrainasta, niin kuin olen monen kuullut sanovan. Me olemme kuitenkin aivan yhtä lähellä Venäjää kuin on Ukrainakin. Varmaan on totta, että kynnys Suomeen hyökkäämiseen on korkeampi kuin se oli Ukrainan suhteen, mutta varaudutaan nyt kuitenkin.
Suomi tottelee Venäjää, niin kuin koulukiusattu kiusaajiaan. Älä mitenkään valmistaudu siihen että saat kohta turpaasi, hakataan me sut kuitenkin. Ei se turpasauna jää sillä tulematta, että käännät myös toisen poskesi. Usko vaan, lyövät ne siihenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti