Ihmeiden aika

Minun heikkouteni on, että kirjoittaessani jostakin juuri sillä hetkellä aktuellista asiasta eivät ajatukseni pysy aina kasassa, vaan ne risteilevät siellä täällä niissä kokemuksissa, jotka tavalla tai toisella liittyvät asiaan. Aina eivät edes kovin kiinteästi, ja jos tuon niitä näkyviin tekstissäni, ei tuota yhdistävää tekijää edes huomata.

Kirjoitin jo edellisissä luvuissa ”hengellisestä heräämisestäni”. Se herätti sisälläni monenlaisia ajatuksia tästä maailmasta ja monista tuntemistani ihmisistä. Teknisesti suuntautuvana ihmisenä olin aina ihmetellyt tätä maailman kaikkeuden tarkkaa matematiikkaa, samalla kun sitä, että oli joitakin ihmisiä, jotka väittivät kaiken syntyneen sattumalta. Minulle oli itsestään selvää, että näin hieno matemaattinen järjestelmä ei ole voinut syntyä sattumalta, vaan on olemassa joku yliluonnollinen voima, joka on tuon kaiken aikaan saanut. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tästä voimasta ja sen olemuksesta, mutta minä nimitin sitä jo silloin Jumalaksi. Monimuotoisuudessaan Jumala on minulle edelleen osittain tuntematon, mutta hänen olemassaoloaan en ole vuosiin epäillyt.

Yhä vielä on olemassa ihmisiä, jotka asettavat kyseenalaiseksi Jeesuksen persoonan ja olemassaolon, vaikka kyseessä on asia, jonka todenperäisyys on historiallisesti todistettu todella pitävästi. Jeesuksen hahmosta tietysti voidaan olla monta mieltä, mutta suurella varmuudella voidaan uskoa siihen, että kyseessä oli poikkeuksellinen persoona, jonka tiedetään tehneen lukuisia ihmetekoja ja ajatelleen kaikissa toimissaan lähimmäistensä parasta.

Maan päällä liikkuessaan Jeesus teki siis lukuisia ihmetekoja. Nykytiede on keksinyt osalle selityksiä, mutta osa on sen luokan ihmeitä, että niille ei ole olemassa mitään selitystä, mutta aikalaisten kertomukset hyvin yhdenmukaisesti todistavat, että niin on tapahtunut.

On olemassa ihmisiä, jotka pitävät luomiskertomusta pelkkänä satuna ja suhtautuvat raamatun historiaan suunnilleen samalla tavoin. On suorastaan koomista, että nämä historian epäilijät ovat kuitenkin valmiita julistamaan, että suuri alkuräjähdys on synnyttänyt koko maailmankaikkeuden. Jotkut ovat jopa valmiita väittämään, että tiede on niin todistanut. Herätän tässä nyt sitten pahennusta väittämällä, että tiede ei nimenomaan ole pystynyt sitä todistamaan. On esitetty ainoastaan teorioita, joiden on oletettu olevan mahdollisia. En väitä, etteikö joku noista teorioista voisikin osua kohdalleen, mutta se ei kumoa raamattua, jossa ei toki ole yksityiskohtaista luetteloa siitä, mitä kaikkia keinoja Herramme käytti tätä maailmankaikkeutta rakentaessaan.

 

Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko tapahtui Galilean Kaanaissa, jossa hän muutti veden viiniksi. Monet sen jälkeiset teotkin on kirjattu historian lehdille, mutta nykyisin olen kuullut sanottavan: ”Ihmeiden aika on ohi.” Kyllä minä väitän, että ihmeitä tapahtuu jatkuvasti, kyse on vain siitä miltä kantilta me niitä katselemme. Jotkut eivät näe ensimmäistäkään ihmettä, mutta toiset suorastaan elävät ihmeiden keskellä.

Moni kuolemansairas on kokenut selittämättömän paranemisen, ja moni on selviytynyt muusta kuolemanvaarasta jonkin ihmeellisen tapauksen avulla. Jopa sellaiset nykyaikana luonnolliselta tuntuvat asiat kuin televisio, netti ja kännykkä olisivat olleet ihmeitä vielä 40 – 50-luvuilla. Minä itsekin olen kokenut lukuisia tilanteita, joista jopa lääkäri on joutunut sanomaan: ”Oikeastaan sinun olisi pitänyt kuolla”, mutta kuitenkin minä yhä vielä kirjoitan tätä tekstiä.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Meidän tulee vain miettiä pientä lintua, joka erehtymättä lentää pimeimmästä Afrikasta synnyinseudulleen Pudasjärvelle joka vuosi. Eikö tämä todellakaan ole ihme?