Leikkauslistoja

Demarit ovat ihan oikeassa siinä, että leikkaukset alkavat olla jo loppusuoralla ja leikkaukset on leikattu. Toki meillä yhä edelleen on näitä turhia menoja, jotka voidaan poistaa jopa oikeudenmukaisuuden nimissäkin, siitäkin huolimatta, että niiden vaikutus valtion menoihin saattaa olla melko mitätön. Radikaaleimpia tuskin hyväksyttäisiin siitäkin huolimatta, että niiden vaikutus voisi olla monin verroin merkityksellisempi tässä suhteessa.

 

Ihan ensimmäiseksi minä leikkaisin eduskunnan jättävien kansanedustajien turhia ”sopeutumiseläkkeitä”. Voihan se olla, että se on hyvinkin tarpeellinen edustajille, jotka ovat tottuneet ruhtinaallisiin tuloihin, mutta eivät koskaan ole tehneet ”oikeaa” työtä. Onhan tuo muutos melkoinen, mutta ei sen suinkaan pitäisi antaa mitään etuoikeuksia muihin työpaikkansa menettäneisiin nähden.

Valtiontalouden mittasuhteisiin nähden se on kohtuullisen suuri, joten ei muuta kun punakynä käyttöön ja porukka kortistoon. Ihan vapaehtoisesti ovat kansanedustajaksi ruvenneet.

Todella mittavia olisivat säästöt silloin, kun puhutaan tämän yksikielisen maan muuttaminen todellakin yksikieliseksi. Yksikielisen maan muuttaminen yksikieliseksi ei todellakaan pitäisi olla muuta kun päätöskysymys, ja säästöt olisivat todellisia, jota ne eivät välttämättä ole silloin kun puhutaan toiminnan tehostamisesta ja rakenteiden muutoksesta. Sellaistakin on sattunut, että kustannukset ovat todellisuudessa nousseet.

Epäilen minä sitäkin väitettä, että ministerien ja kansanedustajien paikat ovat niin työllistäviä, että mihinkään ei oikein jää aikaa. Kun nyt näin tyhmä olen, niin koettakaa nyt selittää minulle tämä yhtälö, että kaikesta huolimatta kansanedustaja saattaa olla samanaikaisesti myös ministeri ja jopa oman kotikuntansa kunnanvaltuutettu…. sekä jonkun ”palloliiton” puheenjohtaja. Mutta mikäpä siinä, turhaa on silloin valittaa töiden paljoutta. Olisinkohan oikeassa, jos väittäisin, että näiden monitoimikansanedustajien pääasiallinen tehtävä onkin rientää painamaan ”oikeaa” nappia silloin, kun äänestävät omasta luottamuksestaan? Miltä kuulostaisi ehdotus, että jos kansanedustaja valitaan ministeriksi, niin eduskuntaan nousisi ”varamies”? Ei ehkä tuo merkittäviä säästöjä, mutta minun mielestä tuntuisi jotenkin oikeudenmukaiselta. Säästyttäisiin siltäkin ristiriitaisuudelta, että hallituksessa tehtäisiin joku esitys, jota sitten riennettäisiin eduskuntaan vastustamaan. Ettei vain tällaistakin sattunut sattumaan ihan viimeaikoinakin?

Tuo ketjutettu kunnallisvirkailijoiden irtisanomissuoja on jo niin vanha juttu, että siitä ei sitten sen enempää. Tuolle nauravat hevosetkin ulkomailla.

Pieniä toimintoja voitaisiin kyllä karsia niin valtiolta kuin kunniltakin. Päällimmäisenä tulee mieleen nyt kysymys siitä, miksi esimerkiksi ajokortin myöntää poliisiviranomainen, joka on kuitenkin ainut tuossa ”ajokorttiketjussa”, joka ei tiedä mitään henkilön ajotaidoista. Niin paljon luotan ihmisten rehellisyyteen, että antaisin autokoululle kaikki valtuudet tässä suhteessa. Ei ole ainut asia julkishallinnossa, mutta olkoon nyt esimerkkinä.

Täältä ne säästöt lähtevät, eikä siinä itku auta….