Jälkilöylyjen aika

Kyllä olo on kuin tasapeliin päättyneen jalkapallo-ottelun jälkeen pukuhuoneessa. Toisaalta hyvä olo siitä, että ei hävitty, mutta takaraivossa jyskyttää ajatus, että paremminkin olisi voinut mennä. Tuomarin pilli on kuitenkin soinut, joten näillä mennään.

Henkilökohtaiset prognoosit eivät useinkaan perustu asiantuntemukseen, vaan ne heijastelevat toiveita ja pelkoja. Ovat siis kovasti unien kaltaisia tässä suhteessa. Menneissä vaaleissa ei tosiasiallisia yllätyksiä tapahtunut, ellei sellaisena pidetä vihreiden yllättävää menestystä, joka veti kalajokisen Hanna Halmeenpään mukanaan eduskuntaan. Onnea vaan Hannalle, kyllä minä siitä iloinen olen, vaikka en siihen uskonutkaan, ja edelleen olen sitä mieltä, että kansanedustajan tehtävä on toimia koko maan parhaaksi, eikä kotipaikalla saa olla tässä suhteessa merkitystä.

Vaalit on nyt käyty ja kansa on puhunut, joten valtiomies Johannes Virolaisen sanoja lainatakseni ”pulinat pois”.

Peruspunamultaa taitaa lykätä, mutta ei ole Juha Sipilällä mikään kiitollinen tehtävä hallituksen muodostaminen näissäkään olosuhteissa, vaikka selviä enemmistöjä löytyy monellakin tapaa ilman, että kaikkia eduskuntapuolueita kosiskellaan.

Onneksi en ole hallitustunnustelija, eikä minun sanomallani ole kovin suurta merkitystä. Luottamus tuntuu olevan avainsana, joten ehkäpä se pullauttaa ulos jommankumman edellisen hallituksen riitapukareista. Jos olisin ”Kempeleen kuningas”, niin suosiolla jättäisin hallituksen ulkopuolelle myös nuo edellisen hallituksen käpykaartilaiset, siitäkin huolimatta, että vihreät sai tuon veret seisauttavan vaalivoiton. Kyllä se pikkulasten leikkiä on, jos johonkin sitoudutaan ja sitten kerätäänkin omat lelut pois, kun asiat eivät mene oman mielen mukaan.

Kepu on ilman muuta pääministeripuolue, ja yhtä selvä kakkonen on toinen edellisen kauden oppositio puolue ”persut”, mutta kumpi seuraavista se kolmas suuri? Molemmat ovat kykenemättömyytensä osoittaneet, joten ehkä syytä olisi nyt katsoa kansakunnan kulpailukykyä, josta on niin paljon puhuttu. Työmarkkinoiden epävakaisuus vie ilman muuta pohjan tältä pois, joten jos halutaan välttyä Tornion satamalakon tapaisilta työmarkkinahäiriöiltä, niin tuo puolue on ”demarit”, ja kokoomus saa vuorostaan räksyttävän koiran paikan oppositiossa. Jos typerienkin päätösten sattuessa halutaan varmistaa hallituksen enemmistö, olisi hyvä, jos mukana olisi joku pienempi puolue. Ongelma ei siis olekaan noissa isoissa puolueissa, vaan hallituksen asemaa turvaavassa pienpuolueessa. Ne kun tahtovat lähes kaikki olla yhden asian liikkeitä Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, ja Vasemmistoliiton aatemaailma on jostakin menneisyyden ideologiasta, jolla ei nyky-yhteiskunnassa ole paljonkaan tekemistä. Sovittelevin kaikista saattaisi sittenkin olla Kristillisdemokraatit, jolla on kyllä voimakkaita mielipiteitä, mutta myös kyky tajuta todellisuus.

Kun siis näissä ennustuksissani olen ennenkin mennyt metsään, niin varmaa on, että ainakin parin puolueen kohdalta nyt osun oikeaan, jos sanon, että hallituksen muodostavat ”kepu”, ”persut”, ”demarit” ja kristilliset. Eiköhän tuosta porukasta löydy kyky kantaa vastuuta sen jälkeen, kun on lyöty ”kättä päälle”.