Punavihreä vai sinivalkoinen vai peruspunamulta

Vaalien jälkeen vaihtuu taas hallitus, ja kun minäkin pidin asiallisena äänestää. ja kun yritin löytää parhaan mahdollisen ehdokkaan, en tiedä onnistuinko, sillä nykyinen vaalijärjestelmämme ohjaa äänet ensisijaisesti puolueelle ja vasta toissijaisesti sille ehdokkaalle, jota äänestän. Tämä on vaalijärjestelmämme epäkohta. Tiedän monia ihmisiä, jotka jättivät äänestämättä vain siksi, että pelkäsivät äänensä joutuvan ihmiselle, jota eivät missään tapauksessa halunneet eduskuntaan. Tätä minäkin pelkäsin, mutta taisi riskinotto sittenkin kannattaa.

  
 Kun omaa ehdokastani rupesin miettimään, lähdin siis ensisijaisesti ajattelemaan puoluetta ja sitä, millaisia ihmisiä listoilta löytyy. Toissijaisesti tietysti ajattelen, millaisen hallituksen nämä kykenevät muodostamaan ja kenen etuja se hallitus ajaisi. Suomaisessa politiikassa nimenomaan hallitus on tärkeä, sillä puoluekuri ja enemmistöhallitus ovat asioita, jotka ovat tehneet eduskunnasta kädettömän. Seurauksena tästä on ollut tietysti se, että yhden asian liikkeet ja pikkupuolueet ovat pois laskuista. Minun listaani jäävät vain neljä suurinta, joiden kesken sitten alan vaihtoehtoja puntaroida.

Punavihreäkö?

Se tarkoittaisi kai SDP:n ja Keskustapuolueen hallitusta. Keskustapuolue Sipilän johdolla on lähestynyt myös kaupunkilaisia, ja muutamaa pikkujuttua lukuun ottamatta kelpaa myös minulle. Sen verran maalaisena itseäni jo minäkin täällä Kalajoella pidän. Kekkos-vainaan jälkeen en ”kepua” olekaan äänestänyt, joten voihan se olla, että navetan kynnys on vaikea ylittää nytkin. Ehkäpä se on kuitenkin turvallisin vaihtoehto. Punavihreässä hallituksessa pelottavinta on se, että ay-liike saa liian voimakkaan jalansian hallituksessa. Kyllä minä sen verran yrittäjähenkinen olen, että uskon liian voimakkaan ay-liikeen ajaneen Suomen tähän ”konkurssitilaan”. Joten SDP voisi olla hallituksessa vain silloin, kun sen vaikutusvalta hallituksen sisällä olisi riittävän pieni. Ehkäpä ”kepu” ja ”persut” yhdessä riittäisivät pitämään päätökset sellaisina, että suomalainen kilpailukyky ei aivan maanpoveen painuisi.

Sinivalkoinen?

Se tarkoittaisi kai kokoomuksen mukana oloa, edelleen jonkun oikeistopuolueen tukemana. Tosiasiassa kokoomus on äärioikeistolainen puolue, joka kannattaa kohtuutonta eriarvoisuutta palkansaajaryhmien välillä. Lisäksi se on jo kykynsä - tai kyvyttömyytensä.- osoittanut. Ei siis tätäkään vaihtoehtoa. Toinen kyseeseen tuleva oikeistopuolue olisikin sitten RKP, joka minun luokituksessani kuuluu noihin yhden asian liikkeisiin, samoin kuin kristillisetkin, joka myös sulkeutuu pois.

Vaaleanvihreä?

Lienee tuo oikea luonnehdinta hallituksesta, jossa johtavassa asemassa olisi Keskusta ja sen kaverina Perussuomalaiset. Tämä kuitenkin edellyttäen, että ”persujen” tulos pitää sisällään ne muutamat pätevät ihmiset, joita puolueesta löytyy. Mielestäni enemmistöhallitus on kirosana, mutta kun Suomessa uskotaan edelleen sen voimaan ja eduskunta tahdotaan jalkarätin asemaan, niin otettakoon hallitukseen ”demarit” sittenkin.

Näin se minun listassani sitten menee. Keskusta, ”demarit” ja ”persut”. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja on olemassa, mutta heti ei tule mieleen. Paljonhan se riippuu siitä, kuinka päteviä ministerit olisivat.

Ei kiitos pikkutyttöjä eikä polvihousupoikia.

Tämän pähkäilyn jälkeenkin jäin miettimään, äänestänkö ”kepua” vai Aku Ankkaa, sillä kyllä julkirasistiset ehdokkaat minua hieman pelottivat. Nyt on sitten äänet annettu, ja minäkin muutin mieleni vielä äänestyskopin ovella, mutta nappiinhan se meni, eikä omatuntokaan jäänyt kolkuttamaan. No toki en puoluesidonnainen olekaan, mutta jos joku hyväksi havaittu ehdokas olisi jäänyt pois vain minun rasismipelkojeni tähden, niin ikäväähän se olisi ollut.