Tappaako tuulivoima?

Tuon kysymyksen edessä olen nyt aivan äimänkäkenä, sillä vuosikaudet olen pitänyt itseäni suhteellisen täyspäisenä ihmisenä. Täyspäisenä ja ihan arvovaltaisena olen myös pitänyt niitä tutkimuslaitoksia, jotka nyt heittävät ilmaan tutkimustuloksia, joista voi vetää jopa otsikon tapaisia kysymyksiä.

En ole koskaan ollut varsinaisesti tuulivoiman vastustaja, vaan pikemminkin suhtautunut siihen melko myönteisesti, joskin olen kyllä pitänyt sen taloudellista merkitystä melko pienenä, jopa olemattomana. Tähän asiaan suhtaudun edelleen samalla tavoin, vaikka ei kai kukaan asioista perillä oleva taho voi väittää, etteikö tällä varjolla viedä ulkomaille suuri summia rahaa, josta meillä itsellämmekin alkaa olla puutetta. Suurin osa näistä myllyjen rakentajista on myöskin ulkomaalaista työvoimaa, vaikka meillä itsellämmekin olisi työvoimareservejä. Pieniä haittojahan nuo kuitenkin ovat niihin uhkakuviin verrattuna, mitä kansainväliset tutkimuslaitokset ympäri maailman ovat tuoneet julki.

Kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan tuulivoimaloiden äänihaitoista, suhtauduin asiaan niin kuin kylähulluihin suhtaudutaan. ”Höperöjä puhuu, mutta muuten harmiton.” Vetosin tosiasiaan, että itse olen asunut melko lähellä tuulivoimalaa, työskennellyt vieläkin lähempänä, enkä mitään ”kolinaa” ole kuullut. Kun joku sanoi:” Se on niin matalataajuista, ettei sitä ihmiskorva kuule”, vastasin noihin ”höpinöihin”: ”Mene korvalääkäriin, niin voit luottaa kuuloosi.”

Tämä tapahtui siis jo silloin, kun Suomeen vasta rakennettiin ensimmäisiä myllyjä. Siitä on jo aikaa yli 10 vuotta. Eihän tuota kaikkea olisi silloinkaan tarvinnut uskoa, mutta vakavasti siihen olisi pitänyt suhtautua. Tämän päivän tietämyksen valossa väitän, että jos silloin olisi kuunneltu kritiikin ääntä, niin satoja miljoonia olisi säästetty veronmaksajien rahoja.

Tuulivoimalle on olemassa fyysiset raja-arvot, jotka eivät ole riippuvaisia myllyjen lukumäärästä tietyllä alueella.

Suhtauduin siis aikoinani tuulivoimaan melko neutraalisti enkä nähnyt siinä kovinkaan suuria taloudellisia näkymiä. Takin kääntäjä ja tuulivoiman vastustaja minusta tuli vasta, kun nämä ”kriittisten” höpinät alkoivat kolahdella omaan kroppaan. Ihan ehdoton vastustaja en vieläkään ole, mutta olen sanonut, että rakennetaan näitä turhakkeita vasta sen jälkeen, kun myös täällä Suomessa on asiaa tutkittu. Tai uskotaan arvovaltaisia ulkomaalaistutkimuksia ja lopetetaan myllyjen pystyttäminen heti. Ehkä yhtään euroa ei olisi tarvinnut heittää hukkaan, jos asia olisi uskottu kerralla. Sen verran omaan koulutukseeni ja kokemukseeni luotan, nyt kun asiaan olen perehtynyt. Enemmän uskon kansainvälisesti arvostettuihin tutkimuslaitoksiin kuin myllyjenrakentajien omiin laskelmiin, jotka itsekin olen todennut virheellisiksi.

Myönnän, että olen kirjoittanut asiasta TuuliWatti Oy:n johdolle, joka luultavasti yrittää leimata minut tuohon hörähtäneiden kastiin kuuluvaksi. Sellaista toki sattuu, mutta kehen sattuu sitten, kun todetaan kaikki nuo puheet paikkansa pitäviksi?

Vetoankin nyt kaikkiin niihin ihmisiin, jotka ovat havainneet Kalajoen tuulipuistojen aiheuttamat haitat, ottamaan yhteyttä Kallan kuvernööriin ja lähtevän mukaan tähän Don Quichotte -rintamaan. Yksin tuskin voin kovin paljon, mutta yhdessä olemme aika paljon vahvempia.

Tuulivoimayhtiöitä kehottaisin jo valmiiksi miettimään, kuka rupeaa syylliseksi, kun ensimmäinen tuulivoiman aiheuttama kuolemantapaus todetaan. Kyse on silloin kuolemantuottamuksesta, joka on melko raskas rikos. Toivottavasti sellaisia ei tule, mutta jos…  Eihän viinaankaan moni kuole, kun kuolemansyytä tutkitaan.

Olisi se kyllä hauska nähdä kuolinilmoitus, jossa lukisi: ”Kuoli juoppouttaan, vähän ennen aikojaan”.