perjantai 3. lokakuuta 2014

Suomalaisten huono muisti

Joskus olen kuullut väitettävän, että puolustan maahanmuuttoa vain siksi, että vaimoni työskenteli monikulttuurisuuskoordinaattorina. Melkeinpä tekisi mieli sanoa: ”Haistakaa home.” Jos näillä kahdella asialla on ylipäätään jotain yhteyttä, niin kyllä se on mennyt hieman eri järjestyksessä.

Olen puolustanut pakolaisia siksi, että olen itse pakolainen ja joutunut tuon kaiken kokemaan. Olen ollut myös ”mamu” vieraalla maalla ja omaan siitäkin jonkun verran kokemusta. Kyllä minua suorastaan hävettää tämä sodanjälkeisten sukupolvien ymmärtämättömyys ja se, että täällä edes sallitaan tuo nykymuotoinen maahanmuuttokeskustelu. 

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tapahtui seuraavaa. Puna-armeijan hyökkäyksen alta pakeni satoja tuhansia karjalaisia, jotka jouduttiin sijoittamaan heidän kannaltaan katsottuna aivan uuteen kotimaahan. Jo sodan aikana ja heti sen jälkeen otti Ruotsi vastaan noin puoli miljoonaa suomalaista. Jos Suomen kansan kollektiivinen muisti ei yllä tänne asti, niin jotenkin pitäisi hälytyskellojen soida, kun todetaan se fakta, että suomalaisia ulkomailla on yli miljoona, joka vastaa noin 20% maamme asukkaista. Huoltotaseen vajautta ei korvaa se seikka, että meillä on vain alle 200.000 ulkomaalaista, vaikka vieraskielisiä onkin 270 000.

Perinteisesti Suomi on aina ollut se maa, josta on lähdetty jonnekin, ja vasta 90-luvulla saavutettiin edes tasapaino lähtijöiden ja tulijoiden suhteessa. Suurin osa ulkomaille lähteneistä suomalaisista on siellä edelleen. Näin on varsinkin Ruotsin, USA:n, Kanadan ja Australian suhteen. Tästä johtunee se seikka, että Suomessa on yhä edelleen maailman pienin ulkomaalaisten määrä.

Sodan jälkeen syntyneisiin ”nuorukaisiin” lienee luettava myös tämä rasistien keulahahmo Jussi Halla-aho, joka tosin kuulemani mukaan on ilmoittanut kasvaneensa aikuiseksi. En tiedä onko näin jo käynyt, mutta toivottavasti hetki ”mamuna” Brysselissä kasvattaa miestä. Herran blogi on kyllä yhtä lapsellinen kuin ennenkin, joten oppimista vielä on.

Olen tätä valistustyötä koettanut tehdä jo muutaman vuosikymmenen, mutta siltä näyttää, että todellista tarvetta sille on ilmennyt vasta viime vuosina, kun kansakuntamme kollektiivinen muisti on alkanut pettää samanaikaisesti maailmantilanteen huononemisen kanssa.

Totta on, että Suomen resurssit ovat huomattavasti pienemmät kuin monien suurvaltojen, mutta oman ”lesken ropomme” olemme velvollisia heittämään. Olisikohan ensimmäinen askel kieltää kaikki rasistinen toiminta tässä maassa ja koventaa tuomioita esimerkiksi kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan. Yleensä en ole kieltopolitiikan kannattaja, mutta Suomen Sisun kaltaiset järjestöt rikkovat mielestäni siinä määrin ihmisyyttä vastaan, että tuskin syntyisi mitään vahinkoa, jos koko järjestö kiellettäisiin.

Edelleen olen sitä mieltä, että mielipiteen vapaus pitää sallia, mutta silloin on syytä erottaa fakta ja mielipiteet toisistaan jo niitä esitellessä. En vain aina ymmärrä, miten mielipiteet ovat syntyneet, kun useimmat eivät edes tunne asiaa. Sen verran olen näiden rasistien kanssa keskustellut, että pahimmatkin ovat koettaneet peitellä sanomaansa väittämällä. että eivät he ulkomaalaisia vastusta vaan maahanmuuttopolitiikkaa. Tosiasia lienee se, että siitä he tietävät vielä vähemmän. Sen verran usein olen suorastaan valheellisiin väittämiin törmännyt.

”En ole rasisti, mutta….”  Näin alkaa useimmiten lause, jonka voisi tulkita seuraavasti. ”Olen rasisti, mutta en tiedä miksi.”

Olen jo sen verran iäkäs, että en henkilökohtaisesti pelkää näitä rasisteja, vaikka lapsena syrjintää koinkin. Ehkä vieläkin olen kummajainen joidenkin mielestä, ja eihän koskaan voi tietää vaikka joku keksisikin, että Laatokan rannalla syntyneenä karjalaisena olen minäkin ”mamu”, joka on hyödyntänyt tämän suomalaisen koulujärjestelmän ja syrjäyttänyt monia Kanta-Suomessa syntyneitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti