keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Radikaalit muslimit

Kyllä se totta on, että jonnekin Lähi-Itään sotimaan lähteviä muslimeja pitäisi hieman enemmän valvoa täällä Suomessa. Siinäpä Suopolle uusi haaste, sillä vaikka nämä nyt eivät ihan välitön vaara meille suomalaisille olekaan, niin en minä ihan oikeana pidä sitä, että Suomen kansalaisia taistelee jonkun kalifaatin puolesta, tai sitä vastaan, jossain Syyriassa.

Ehkä joku nyt ihmettelee, olenko kääntänyt tässä ”mamu”-asiassa takkini kokonaan. No en todellakaan ole. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että sota ei ole ratkaisu mihinkään. Samaan hengenvetoon väitän, että pääsääntöisesti tänne muuttavat ulkomaalaiset eivät ole tulleet tänne sotimaan, vaan ainakin osa juuri siksi, että haluavat elää rauhassa. Siihen heille tulisi antaa mahdollisuus, vaikka ei kovinkaan moni meistä ole laupias samarialainen, niin olkaamme kuitenkin oikeudenmukaisia.

On totta, että muutama tänne ajautunut muslimi on myös radikalisoitunut siinä määrin, että värvärit ovat onnistuneet saamaan heidät joukkoihinsa. Tämä on se asia, jolle oikeasti pitäisi tehdä jotain. Suopo suhtautuu asioihin aivan liian löysästi. En minä ainakaan usko, että näitä potentiaalisia uhreja ei pystyttäisi jo ennakolta havaitsemaan, jos sitä todella haluttaisiin. Muslimiyhteisöt tuntuvat myös suhtautuvan asiaan liian hölläkätisesti, vaikka ilmoittavatkin vastustavansa värväystoimintaa. Varmasti vastustavatkin, mutta passiivisesti. Tuskinpa Suomen viranomaisetkaan ihan puhtain paperein asiasta selviytyvät.

Varmaa on, että Suomessa rehottava rasismi pahentaa asiaa, sillä se saa muslimit tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi ja ehdottomasti myötävaikuttaa ihmisten syrjäytymiseen. On selkeästi todettu, että juuri nämä jotenkin syrjäytyneet nuoret ovat taipuvaisia tarttumaan värväreiden haaveihin.

Mitä Suomen viranomaiset sitten voisivat tehdä? Suopon tehtävä olisi estää värväreiden maahan pääsy. Värvätyiltä Suomen kansalaisuus ja passi pois. Käytännössä se tarkoittaisi myös sitä, että sotimaan lähteneet saavat sotia ihan omaan laskuunsa ja pysyä sitten siellä minne ovat menneet. Mitä minä sitten vastustan? Vastustan yleistä maahanmuuton rajoitusta ja rasismia. Tämä maapala täällä napapiirin tuntumassa tuskin on kenenkään yksinoikeus, jos ihminen on halukas noudattamaan niitä lakeja, joita tätä yhteiskuntaa rakentaessamme olemme yhdessä laatineet. Siinä ei todellakaan ihon värillä, uskonnolla tai kansallisuudella saa olla mitään tekemistä. Vaikka olenkin kristitty, ymmärrän myös muslimien uskoa. He ovat yhtä vakuuttuneita oikeassa olemisestaan kun me kristitytkin. Molemmissa uskonnoissa on sotia käyty kautta aikojen, eikä tosiasiassa ole koskaan ollut kyse uskonnosta, vaan vallasta.


Kotouttamisen lähtökohta on kielen oppiminen. Voisimmekohan aloittaa sillä, että kääntäisimme ensimmäiseksi arabiankielisen sanan Allah. Se helpottaisi kielitaidottomien suomalaistenkin suhtautumista näihin vierasmaalaista alkuperää oleviin ihmisiin, kun he alkaisivatkin puhua Jumalasta.

Minä uskon Jumalan olemassaoloon, mutta en silti voi olla ihan varma siitä, mitä tapahtui 2000 vuotta sitten. Osa siitä varmasti on kerrottu Raamatussa, mutta mitä luki siinä osassa, jonka ekumeeninen kirkolliskokous 300-luvulla päätti jättää raamatusta pois?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti