Facebookin valtiaat

Pikkuisen minua on kiukuttanut, kun twitteriä ja facebookia on sanottu sosiaaliseksi mediaksi, vaikka kumpikaan ei mielestäni ole sosiaalinen, eikä edes media. Twitteriin olen kirjautunut, vaikka en kai koskaan ole siellä sanaakaan lausunut. Facebookissa olen yrittänyt roikkua ärsyyntymisen uhallakin. Ärsyyntynyt olen lähinnä ollut siitä, että monet ns. ystävänikin käyttävät estotta päivitysmahdollisuuksiaan laittamalla turhanpäiväisiä kuvia ja oikeaksi uskomiaan väitteitä ehdottomana totuutena, tietämättä asiasta yhtään mitään. Näin olen minäkin menetellyt, joten peilikauppias sai minusta facebookin ensimmäisen asiakkaan. Tosi ylpeä olen siitä, että olen oivaltanut sen, että jokaisella mitalilla on kaksi puolta. On olemassa kolme totuutta, minun totuuteni, sinun totuutesi ja absoluuttinen totuus. Luultavaa on, että ei ole montakaan ihmistä, joiden totuus on sama kuin absoluuttinen totuus, vaikka suu vaahdossa niin väittävätkin. Minusta tuntuu, että jopa enemmistö uskoo olevansa oikeassa, vaikka käsitykset perustuisivat erittäin hatariin tietoihin tai uskomuksiin. 

  
Syvästi tietoisena tuosta kaikesta minäkin roikun vielä facebookissa, sillä kieltämättä siellä on ystäviä, joiden kuulumisia haluan kuulla, kun ei se oikein muuten ole aina mahdollista. Koettuani tuon ”hengellisen heräämisen” tuon nettimaailman suhteen, olen kuitenkin koettanut pitää omat päivitykseni mahdollisimman suppeina tietoisena siitä, että ehkä monet asiat ovat paljon tärkeämpiä minulle kuin kenellekään toiselle. Niinpä poliittinen näkemykseni on minun näkemykseni ja uskoni minun uskoni. Kummassakaan tapauksessa en väitä olevani ainoana ehdottomasti oikeassa. Oikeana pidän käsitystäni siitä, että on olemassa joku korkeampi voima, joka pyörittää tätä maailmaa ja on myös luonut sen. Matemaattispohjaisesta koulutuksestanikohan sitten johtunee se, että en usko näin hienon matemaattisen järjestelmän syntyneen aivan sattumalta, tai jonkun alkupaukun seurauksena.

Raamattua pidän ehdottomasti hyvänä kirjana ja sen opetuksia oikeina, vaikka en uskokaan sen olevan Jumalan sanaa. Suurin syy tähän on tietysti se, että Raamatun sisällöstä päätettiin 300-luvulla pidetyssä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Varmasti ihan hyvä foorumi päättämään kirkollisista asioista, mutta kun en vaan usko, että Jumala tarvitsi tuota ukkolaumaa kertomaan siitä, mitä hän on sanonut ja mitä jättänyt sanomatta. Nuokin tekstit ovat sitten aikojen kuluessa hämärtyneet, kun niitä on käännetty kielestä toiseen, niin että esimerkiksi suomenkielinen Raamattu on syntynyt vähintään kuuden perättäisen kielen käännösketjusta. Jokainen, joka käännöksistä yleensä on perillä tietää, että siinä vaiheessa ei käännös enää paljonkaan muistuta alkuperäistä tekstiä. Kyllä minä silti Raamattua luen ja pidän sen monia kertomuksia täysin uskottavina. Raamatussa on ollut yli 60 kertojaa, ja sen verran yhdenmukaisesti he tapauksia ovat muistiin merkinneet, ettei niitä ihan satuina voida pitää. Ihminen on yllättävän samanlainen kuin joskus 2000 vuotta sitten, joten Jeesuksen opit ovat hyvin käyttökelpoisia yhä vielä.

”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”, kerrotaan Jeesuksen sanoneen. Tämä tapahtui aikana, jolloin maailmassa ei ollut yhtään muslimia. Tuskinpa siis maailmassa vallinnut väkivalta on islamista johtuvaa, vaikka me kristityt yritämme sen heidän ylleen vierittääkin. Aina on ihminen puolustanut miekka kädessä näkemyksiään, olkoonpa kyse uskonnosta tai politiikasta.