Ei se mennyt oikein

Kyllä minä tiedän, että se sivullisia riepoo, jos tuntuu siltä, että blokkari jauhaa samaa asiaa pääsemättä lainkaan eteenpäin. Riepoo se minuakin, mutta kun nämä asiat joskus ovat sellaisia, että tiettyihin asioihin piilotettuja vääryyksiä pulpahtelee pinnalle milloin missäkin, ja tämä on kuitenkin ainut keino, jolla voin purkaa turhautuneisuuttani.

Jos nyt jotenkin on puolustauduttava, niin väittäessäni kuinka ikäviä ja arkaluonteisia asioita tahansa en koskaan, en milloinkaan ole näissä asioissa rikkonut lakia tai sääntöjä. En myöskään koskaan ole lausunut väärää todistusta lähimmäisestäni, väittäköön kuka mitä tahansa. Ainakin vielä toistaiseksi uskon, että kyllä se asia niin on kuin sanonut olen, tuntukoon minun sanomiseni kuinka ilkeältä tahansa.

Olen aina sanonut ja sanon edelleen, että perussuomalaisten puolueohjelma on hyvä, ja sen takia olen ollut puolueen jäsen niin kauan kuin saatoin sietää ohjelman ja sääntöjen vastaista toimintaa. Sen jälkeen erosin itse puolueesta, jonka aate oli hyvä, mutta merkityksetön sen jälkeen, kun edes puheenjohtaja ei välittänyt sääntöjen mukaisesta toiminnasta.

              

Tähän nojaa Perussuomalaiset rp. 

Hyvä esimerkki tästä nähtiin kesällä 2013 puoluekokouksessa, kun esille otettiin kannatussäätiön asiat. Jääviyteen vedoten puheenjohtajan olisi pitänyt siinä vaiheessa pyytää joku säätiön hallitukseen kuulumaton johtamaan puhetta. Soini hautasi asian kuitenkin yhdellä nuijan kopautuksella. Ei mennyt sääntöjen mukaan, ei sitten millään, vaikka mitä väitettäisiin. Tästä innostuneena kaikki puolueen palkkalistoilla olevat pikkunilkitkin heittivät säännöt romukoppaan. Niiden noudattamista vaativien puolueaktiivien lähtölaskenta aloitettiin samalla kertaa. Osa vanhoista puoluejyristä erotettiin, kuka milläkin tekosyyllä, ja samalla meni muutama paikallisjärjestökin ilman minkäänlaista syytä. Osa erosi vapaaehtoisesti ihan omasta tahdostaan. Tärkeintä oli, että oikeudenmukaisuutta vaativat tahot saatiin pois porukasta.

Minä olin jo aikaisemmin lopettanut aktiivisen toiminnan, vaikka jäsenmaksun maksoinkin säännöllisesti, joten minulle asialla oli enemmän henkistä merkitystä kuin käytännössä mitään. Viimeinen pisara kuitenkin oli, kun jo kertaalleen Kalajoen asiat sotkenut Joukamo Kortesalmi savusti ulos ehkä erään parhaista ”persuista” - Aimo Remeksen. Totisesti Remes oli puolueelle 48 kertaa tärkeämpi kuin Kortesalmi. Selvää on, että Remeksen erottamisessa tapahtui niin paljon virheitä, että jos asia menee oikeuteen, ei ”persuilla” ole muuta kuin maksajan rooli. Todennäköisesti Aimo jutun voittaa, mutta kokonaan eriasia on, onko miehellä enää halua toimia tällaisen puolueen hyväksi.

Sen verran kauan olen mukana ollut, että SMP:n konkurssi on vielä hyvin mielessä. Suuren vaalivoiton jälkeen puoluetukea tuli ovista ja ikkunoista. Niukkuudessa elänyt puolue eli nyt yltäkylläisyydessä ja organisaatiotakin paisuteltiin. Sitten ei tullutkaan suurta jytkyä, vaan kohtalainen tuhnu. Tulot eivät enää riittäneetkään ja edessä oli konkurssi. Aivan samat merkit ovat nyt ilmassa.

Ja sitten lehdistö herkuttelee.