Takinkääntäjien puolue

No oikeastihan sellaista ei ole, mutta voisi ihan hyvin olla. Suomalaisessa politiikassa takin kääntäminen on lähes yhtä yleistä kuin äänestäjien keskuudessa nukkuvien puolueen jäsenyys. Jos kaikki takin kääntäjät liittyisivät yhteen, syntyisi todella suuri puolue.

Kirjoitan tämän blogin nyt edellisen blogini innoittamana, sillä sitä kirjoittaessani pohdiskelin syvällisesti tätä ilmiötä. Tuli mieleen tuo suosittu televisio-ohjelma ”Hyvät vai huonot uutiset”. Takinkääntöä on yleisesti ottaen pidetty jotenkin negatiivisena asiana, ja sitähän se silloin onkin, jos kyseessä on vaalilupauksen rikkominen ja siis selkeä petos. Se onkin ainoa petos, joka ei rikosoikeudellisesti täytä petoksen tunnusmerkkejä, vaikka siinä onkin kyse vääryydellä hankituista taloudellisista eduista.

Takin kääntäminen peiliin katsomisen seurauksena onkin sitten jo ihan eri asia. Jos todella havaitsemme, että olemme koko ajan olleet väärässä, on aivan oikein kääntää nuttua ja katua syntejä - tehtyjä tai tekemättömiä. Olipa nyt sitten syntejä tehty tai jätetty tekemättä, niin kyllä se tässä jälkimmäisessä tapauksessa etupäässä sankaruudeksi on laskettava.

En hae kuitenkaan sankarin viittaa hartioilleni, kun tunnustaudun itsekin takinkääntäjäksi. Olen ollut tavalla tai toisella politiikassa mukana lähes viisi vuosikymmentä ja kerran vaihtanut peräti puoluetta. Puolueen vaihtona en pidä sitä, että SMP:n kuoleman jälkeen jatkoin toimintaani Perussuomalaisissa. Puolueen vaihto tapahtui silloin, kun siirryin kansallisista nuorista (Kokoomus) parin välivuoden jälkeen SMP:n opiskelijajärjestöön. Eihän nämä myöhemmätkään puolueet ihan mieleni mukaan toimineet, mutta ”persuista” erosin vasta aivan hiljattain. Perussuomalaista ideologiaa olen aina kannattanut, vaikka en hyväksykään Timo Soinin despoottista johtamismenetelmää enkä muutamien yksilöiden rasismia ja rasistisia kirjoituksia. Se nyt vaan on niin, että minkään asteinen rasismi ei kuulu kristilliseen yhteiskuntaan.

Takinkääntäjä olen taas siinä suhteessa, että joskus kannatin Jussi Halla-ahoa ja hänen politiikkaansa. Kun myöhemmin sain tutustua maahanmuuttajiin ja heidän elämäänsä ihan konkreettisesti, menin peilin eteen ja katsoin hetken miltä näyttää. Häpesin, minä todella häpesin, sillä sillä hetkellä tajusin, kuinka väärin olin tämän maailman nähnyt. En voinut välttyä käsitykseltä, että Jussi Halla-aho oli pahimman luokan rasisti. Jonkinasteinen tilastotieteen harrastaja olen ollut aina, joten aloin ihmettelemään, kuinka tohtorismies saattoi esittää noin tilastojen vastaisia väittämiä. Minulle tilastot kertoivat aivan muuta, ja vaikka en olekaan tohtori (vielä), uskon kuitenkin ymmärtäväni tilastoja hieman enemmän kuin tuo mainittu tohtori. Uskon myös tilastoja ja gallupeja silloin, kun otanta on riittävän suuri. Menetin siis uskoni Halla-ahoon. Onneksi en koskaan ollut asettanut tuota kyseistä herraa aivan Jumalan asemaan, niin että tässä tapauksessa riitti pelkkä takin kääntö. Toki olen nähnyt myös niitä ”mamuja”, joita tänne ei haluta. En minäkään kaikkia halua, mutta tosiasia on se, että rikkaruohoja tulee viljalastin mukana. Suurin osa on kuitenkin ahkeria kunnon ihmisiä aivan kuten mekin. Toki minäkin olisin valmis passittamaan muutamia ”mamuja” kotimaahansa ja antaisin mukaan vielä suomalaisen saattajan tai ehkä useampiakin. Se vain ei yksinkertaisesti ole mahdollista.