Urheilu ja politiikka

En minä ole koskaan ollut mikään huippu-urheilija, mutta kovasti ylpeä siitä kuitenkin, että elämä on tarjonnut muutamia tilaisuuksia, jossa olen saanut lippu rinnassa kuunnella maamme laulua. Kyllä se hyvältä tuntui silloin, ja kiva sitä vieläkin on joskus muistella. Ei siksi, että korostaisin omaa erinomaisuuttani, vaan ihan siksi, että se on tuntunut tosi hyvälle. Se ei koskaan ole tarkoittanut sitä, että pitäisin toisia ihmisiä jotenkin vähäpätöisempinä tai jossain suhteessa huonompina. Jokaisella ihmisellä on omat vahvuutensa, kunhan vain löytää ne.

No, miksi minä taas vedin sen tässä esille? Halusin vain kertoa sen, että jotain ehkä urheilustakin tietäisin, sillä olen todella paljon ollut mukana monenkin lajin toiminnassa ja osittain kai siksi sympatiseeraan täkäläistä lentopallovalmentajaa, joka painii nyt näitä suomalaisen urheilun erityispiirteitä vastaan.

Totta on, että suomalaisessa yhteiskunnassa on tehty virheitä, joiden seurauksena on mm. syntynyt TUL (Työvänen Urheiluliitto), jolla varmasti oli oikeutensa sen perustamisen aikoihin. En myöskään kiistä sitä, etteikö TUL:n urheilijat olisi paljonkin tuoneet mainetta ja kunniaa Suomelle, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että yhtenäinen suomalainen urheilu on paljon kärsinyt sen politisoinnista. Politisointiin ovat syyllistyneet molemmat osapuolet, niin oikealta kuin vasemmaltakin. Urheilijat tätä eivät yleensä harrastaneet, vaan eri lajeissa mukana olevat poliitikot. Esimerkiksi nyrkkeilyn kaksinkertainen Euroopan mestari Olli Mäki todennäköisesti menetti olympialaisen mitalinsa sillä, että liittoriitojen pahimpina aikoina ei TUL:iin kuulunutta Ollia valittu Melbournen olympiajoukkueeseen, siitäkään huolimatta, että melko hyvin tiedettiin hänen olevan yksi maailman parhaista siihen aikaan. Olli ryhtyi ammattilaiseksi ja voitti myös ammattinyrkkeilijänä Euroopan mestaruuden ja pääsi aikanaan otteleman maailmanmestaruudestakin.

Olli on hyvä esimerkki, mutta ei suinkaan ainut. Minusta asian ydin on siinä, että tällainen kansainvälisesti ainutlaatuinen systeemi on syntynyt pelkästään siksi, että poliitikot ovat sotkeutuneet asiaa,n jota he eivät hallitse. On vain pelkkä sattuma, että minä en edustanut TUL:in seuraa. Jyväskylässä toimi aikoinaan Jyväskylän Nyrkkeilijät ry ja Jyväskylän Työväen nyrkkeilijät ry. Molemmat seurat harjoittelivat samalla salilla. Laji kiinnosti myös minua, ja niinpä suuntasin sitten kerran nyrkkeilysalille tarkoituksena aloittaa lajin harjoittelu. Silloin siellä harjoittelivat Jyväskylä Nyrkkeilijät, josta asiasta en etukäteen tiennyt mitään. Liityin porukkaan ja aloin harjoittelemaan tätä jaloa kamppailu-urheilua. Niin minusta tuli Jyväskylän Nyrkkeilijöiden jäsen, enkä ihan hetkeen edes tiennyt, että salilla harjoittelee toinenkin porukka. Jos olisin sattunut, että olisin mennyt jonakin toisena päivänä salille, olisin ollut todennäköisesti TUL:n urheilija. Hyvin harvassa olivat aikoinaan ne urheilijat, joiden poliittinen vakaumus ajoi heidät liittymään jompaankumpaan liittoon.

Oli miten oli, mutta eiköhän viimeinenkin Tammisaaren vanki ole jo vapautettu ja poliitikkojen olisi aika siirtyä syrjään urheiluelämästä, ellei heillä ole muuta annettavaa kuin halu kerätä pisteitä ja äänestäjiä tällä tavalla. Useimmilla ei ole minkäänlaista urheilutaustaa, eikä sitä kautta myöskään halua ja tarvetta edistää lajia.