Kalajoen kulttuuri

Ihan kaikkien alojen ammattilainen en ole, mutta monessa olen mukana ollut. Suhteellisen kohtuullisesta työelämästä aina politiikkaan ja urheiluun asti. Sopiipa sekaan muutama vuosi freelancerina lehdistön palveluakin.

Ihan vilpittömin mielin koetin jäädä eläkkeelle tänne Kalajoelle muutettuani, mutta eihän se ihan nappiin mennyt. Onkohan se niin, että ulkopuolinen näkee asioita hieman erilailla kun ikänsä paikkakunnalla asuneet, joten innostuin joistakin asioista. Suurin huoleni oli ihan aluksi vain tuo länsisuomalaisen uskonnon yksipuolisuus. Luterilaisia kirkkoja oli Kalajoellakin joka kylässä, mutta lähin ortodoksinen tsasouna 70 km päässä. Ei sinne eläkemies jaksanut taivaltaa joka viikko, vaikka melkoisia matkoja olinkin tottunut tekemään. 

 Petroskoilainen karjalan kuoro "Oma Pajo" esiintyi tsasounan hyväksi Kalajoella ja Ylivieskassa lokakuussa 2011. 

Kulttuuristakin olin kiinnostunut ja erityisesti kuvataiteista, sillä olinhan hieman alaa harrastanut ja vähän opiskellutkin. Taiteilija Oma Orell oli ensimmäisiä tuttujani tässä kaupungissa, ja hänen kanssaan kahvitellessa keskustelu johti ortodoksisuuteen ja tähän yhteiseen ongelmaan. Ehkäpä silloin lausuttiin nuo Kalajoen tsasounan syntysanat. ”Marjat kasvavat ja sienet kasvavat, mutta kirkot on aina pitänyt rakentaa itse.” Siitä alkoi prosessi, josta Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys sai alkunsa. Tästä prosessista ja rukoushuoneen rakentamisesta saatte tarkemmin lukea Jari Haapa-ahon tekemästä kirjasta.

Politiikasta olin luopunut jo vuosia sitten, mutta olin kai aikoinani Ähtärin Perussuomalaisissa saanut sen varan aikaan, että kansanedustaja Pirkko Mattila soitti päivänä muutamana, että ryhtyisinkö Kalajoen Perussuomalaiset ry:n puheenjohtajaksi näin kunnallisvaalien alla. No kieltäydyin jyrkästi, enkä oikeastaan edes halunnut enää leimautua poliitikoksi. Näin siinä kuitenkin kävi, että lähdin mukaan rivijäsenenä perussuomalaisten paikallisjärjestöön. Silloin en vielä tiennyt, millainen maine ”persuilla” oli täällä Kalajoella. Ohjelmaa pidin hyvänä, joten halusin auttaa. No siinä kävi niin kuin kävi, ja kun olen ”lusinut” tämän viimeisen kauteni Kalajoen Perussuomalaiset ry:n hallituksessa, luulen panevani pisteen poliittiselle uralleni.

Niin kauan kuin henki pihisee, olen kuitenkin urheilun ystävä ja mielelläni myös kulttuurivaikuttaja. Nyrkkeilyurheilussa olenkin ollut sekä Suomen mestari että liittohallituksen jäsen ja valmennusvaliokunnan puheenjohtaja. Kehään en enää nouse, mutta kaikenlaiseen urheiluun osallistun kykyjeni mukaan, jos niin halutaan. Ihan sama pätee muuhunkin kulttuuriin. Kaikilla tavoin olen tukenut vaimoni lauluharrastusta ja yhdessä olemme osallistuneet mm. ikoninmaalauskursseille. Tuskinpa vain ilman Pirjon tukea olisi tsasounaan noussut särkille.

Paikallishistoria kiinnostaa kovasti ja Erkki Ahon Kalajoki-näyttely on minun mielestäni kovasti onnistunut kokonaisuus. Ihmettele, jos ei kaupunki ole mitenkään asiaa tukenut. Vaikuttaisiko miehen persoonallisuus siihen? Tätä taustaa vasten ihmettelen myös Erkin historian vastaisuutta. Sen enempää kommentoimatta olen sitä mieltä. että museovirasto on aivan oikeassa suojelupäätöksissään. Ventelän rakennukset ovat historiallisesti ehkä Kalajoen arvokkaimpia rakennuksia, joista kaupunki voisi oikeasti huolehtia. 

Täytyy toki myöntää, että toimiva kyläyhdistys saisi varmaan paljon aikaan, mutta Ventelän talot eivät taida sijaita minkään toimivan yhdistyksen alueella. Ylimitoitetut kustannusarviot vievät halut kaikilta yksityisiltä. Näiden rakennusten kunnostaminen ei todellakaan maksa puoltatoista miljoonaa. Tämä on kahden toisistaan riippumattoman asiantuntijan mielipide. Toinen heistä oli rakennushallituksen eläkkeellä oleva yliarkkitehti, jonka erikoisalaa olivat vanhat rakennukset.

Vanhasta osuuskaupan rakennuksesta olen samaa mieltä suojelupäätöksen tekijöiden kanssa. Kuitenkin on niin, että niin Ventelän talojen kuin osuuskaupan rakennuksen suhteen olen sitä mieltä, että kaupunki voisi ne kunnostaa ja vuokrata edelleen. Lyhyellä tähtäyksellä ne työllistäisivät ihmisiä ja pidemmällä tähtäyksellä niistä olisi myös tuloja. Tärkeintä kuitenkin olisi, että historia säilyisi. Se elää osittain näissä rakennuksissa, jotka tuhoutuessaan vievät hautaan myös osan Kalajokea.