Täydellisen tietämättömyyden antama varmuus

Ministeriksi ministerin paikalle voidaan istuttaa melkein kenet tahansa, kenellä on riittävästi itsekritiikin puutetta voidakseen kuvitella osaavansa kaikkea maan ja taivaan väliltä.  En koskaan ole kuullut kenenkään sanovan: ”Sorry, mutta en ole riittävän pätevä kyseiseen tehtävään.”  Mikään mahti maailmassa ei saa ihmisiä ymmärtämään, että pätevyys mihinkään tehtävään ei ole suoraan verrannollinen vaaleissa saatuihin ääniin.  Mikään ei anna suurempaa varmuutta kuin täydellinen tietämättömyys.  Kokemuksen ja jonkin alan ammattitaidon lisääntyessä lisääntyy myös kritiikki sekä omaa osaamista että myös toisten osaamista kohtaan. 

Väittäkää nyt sitten ihan mitä tahansa, niin valitettavan yleistä tällaiset ”kaikkien alojen asiantuntijat” ovat paitsi valtakunnan politiikassa niin myös kunnallispolitiikassa.  En tiedä, onko tämä yksinomaan suomalaisten ominaisuus, mutta ehdottoman haitallista ja kallista se on kaikissa demokratioissa.  Tuskinpa tavallinen äänestäjä ymmärtää vaaleissa äänestävänsä vaikkapa teknillisen lautakunnan puheenjohtajasta, koettaessaan saada kunnanvaltuustoa kokoon.  Poliittisilta puolueilta vaadittaisiinkin nyt selkärankaa ministerien ja lautakuntien asettelussa. Ei ole mitään mieltä nimetä tehtäviin ihmisiä, joille kyseinen ala on täysin vieras ja jotka tosiasiallisesti eivät pysty edes ymmärtämään, mistä tuli päätettyä.

Kun en ole enää minkään poliittisen puolueen jäsen, voin kirjoittaa asioita ihan oman kokemukseni pohjalta riippumatta puolueiden kannasta. Tuo edellä oleva mielipiteeni on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta se pohjautuu toki melko pitkään kokemukseen kunnallispolitiikassa. Olin joskus itsekin jäsenenä elimessä, jonka toiminnasta en mitään ymmärtänyt. Jopa omassa puolueessa olisi ollut 4 – 5 minua pätevämpää ihmistä. Valitettavasti ymmärrykseni ei silloin vielä riittänyt siihen, että olisin puuttunut tähän asiaan.  Niinpä sitten tuhlattiin veronmaksajien rahoja, kun minäkin onneton nostin kokouspalkkion, vaikka läsnäolollani ei ollut mitään merkitystä.  Varmuudella tiedän, että en ole ainut tässä maassa.

Myös me bloggerit syyllistymme usein tähän samaan . Esitämme varmana asioita, joista oikeasti emme paljonkaan tiedä.  Lukekaapa vaikka tuo kirjoitukseni vapaamuurareista. Tunnustan, että tosiasiallisesti en oikeasti tiedä puoliakaan niistä asioista, joista kirjoitin, enkä vapaamuurarien toiminnasta senkään vertaa. Niinpä olenkin joutunut turvautumaan niihin paljon puhuttuihin ”tavallisesti luotettaviin lähteisiin”. Sen lisäksi olen maustanut keittoa omilla mielipiteilläni, jota toki pidän blogin pitäjän oikeutena. Koko blogillahan ei olisi merkitystä, jos omien mielipiteiden esittäminen kiellettäisiin.  Tästä syystä kaikkien meidän blogeja tulee lukea varsin kriittisesti ja muistaa, että kyse ei ole tietokirjasta, joka perustuu pelkkiin faktoihin.

Tätä mieltä siis tänään olen tästä asiasta.