Se ensimmäinen kivi

No eipä minua juuri uskonnon takia ole kivitetty, vaikka melkein kaikesta muusta onkin. Ehkä se johtuu siitä, että olen pitänyt asiasta varsin matalaa profiilia. En siis ole hihhuloinut enkä muutenkaan kovin suuresti väittänyt olevani ainut oikeassa oleva. Liekö komentoketjussa joku vika, kun sanomansaattamisen käsky ei ole minua tavoittanut. En siis myöskään kulje ovelta ovelle, mutta arvostan suuresti niitä, jotka jaksavat tätäkin työtä tehdä. Minusta se on ihan ok., kunhan eivät yritä mitään kaiken kattavaa käännytystyötä. Minä olen sen ehdottomasti kieltänyt, vaikka mielelläni Raamatusta kerronkin omia näkemyksiäni. 

Sanon omia näkemyksiäni siksi, että kyseessä on käännöskirjallisuus, josta on esitetty hyvin monenlaisia näkemyksiä. Minun näkemykseni on minun näkemykseni, eikä se ehkä ole ihan yhteneväinen minkään uskonnollisen liikkeen tai lahkon näkemysten kanssa.  Olen kyllä ortodoksisen seurakunnan jäsen ja uskon hyvinkin vahvasti omaan Jumalaani, mutta en mene väittämään, että toisilla olisi väärä usko. Eihän minunkaan uskoni ole täysin sopusoinnussa kaikkien ortodoksien uskonnon kanssa. Olen mm. usein sanonut, että minun Jumalallani on laaja sielu, eikä hän tarvitse erityisiä palveluja tai lukemattomia ristinmerkkejä kuullakseen meitä. Jumala on kuin hyvä työnjohtaja, jolle riittää, että teet oman osuutesi hyvin tällä planeetalla. Raamattu on täynnä hyviä neuvoja, joista suurin osa koskee rakkautta ja meidän suhdetta muihin ihmisiin.  Olen antanut itselleni kertoa, että esimerkiksi Jehovan todistajat ovat käännättäneet itselleen ihan ikioman rinnakkaisraamatun.  Myös ortodoksinen Rukouskirja ajaa hieman samaa asiaa.  Suoranaista ristiriitaa ei kai Raamattuun kuitenkaan ole.

Syvästi vakuuttunut kuitenkin olen, että taivaspaikka aukeaa kaikille kunnollisille uskossa eläville ihmisill,e joiden syntilista on siedettävän vähäinen.  Kulkekoonpa hän tämän maallisen vaelluksensa minkä tahansa seurakunnan suojassa. Edes muslimien suuntaan en katso oikeudekseni heittää sitä ensimmäistä kiveä, vaikka en kaikkea heidän opissaan ymmärräkään. 

Alkuseurakunnassakin oli joitakin hyvin mystisiä menoja, joita nykyihminen pitää outoina ja tälle ajalle vieraina. Lampaita ei ainakaan meillä Suomessa uhrata, eikä muitakaan siihen liittyviä rituaaleja suoriteta. Meidän jumalanpalveluksemme ovat kuitenkin hyvin kaavoihin kangistuneita, ja jopa kirkot suorittavat tiettyjä rituaaleja. Ne eivät kuitenkaan ole Jumalaa varten, ne ovat meille ihmisille, jotta viihtyisimme ja muistaisimme kirkossa käyneemme.

Virret ja hengelliset laulut ovat fetissejä, jota käytetään jumalanpalveluksen apuna, aivan samoin kun ortodoksit ja roomalaiskatolliset käyttävät ikoneja. Ikoni on siis Jumalanpalveluksen apuväline, ei palvelun kohde. Näin on laita myös virsien ja hengellisten laulujen kanssa.  Yleensä ne ovat suurelle yleisölle tutumpia, joten ne on helpompi mieltää palveluun liittyväksi.

Kuva: Outi Kainiemi, Mikko Heikan artikkelista Suomen Kuvalehdessä 20.12.2009.

Olkaa nyt siis kauheasti ihmeissänne siitä kauheudesta, että olen uskovainen perussuomalainen.  Sellaisia ihmisiä on ja minä olen yksi niistä. Jotkut lahkot kieltävät jäseniltään poliittisen toiminnan, mikä tosiasiassa on täysin mahdotonta, sillä politiikkahan on vain yhteisten asioiden hoitoa. Eiköhän vain ole totuus, että olipa lahko millainen tahansa, niin yhteisiä asioita on siinäkin hoidettava.