Minä, Jumala ja muut viisi viisasta

Maailmassa on satoja poliittisia puolueita ja tuhansia uskonnon haaroja, ellen sanoisi peräti lahkoja. Useimpien olemassaolo perustuu pelkästään oikeassa olemisen tarpeeseen, joka on yllättävän yleinen ominaisuus ihmisissä.  Selvää on, että ihmiset ovat erilaisia ja myös heidän käsityksensä ja ymmärtämiskykynsäkin ovat erilaisia. On siis täysin selvää, että absoluuttisen totuuden löytäminen näistä tuhansista mielipiteistä on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Siitä huolimatta on tuhansia ihmisiä, jotka uskovat olevansa niitä valaistuneita, joille totuus on selvinnyt.  Paavalin kokemusten kaltaisia heräämisiäkin on tapahtunut tuhansia, josta syystä nämä  ihmiset uskovatkin löytäneensä sen lopullisen totuuden. Vaan eivätpä ole löytäneet. 

Blogin kirjoittajan oikeus on luoda itselleen oma totuutensa, jonka voi sitten julkaista toistenkin käsiteltäväksi. Joku löytää siitä omansa, kun taas joku pitää sitä hyvinkin kerettiläisenä käsityksenä. Meillä uskovilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on vain yksi täysin yhteinen asia, josta ollaan samaa mieltä. On olemassa joku voima, joka on omaamme suurempi. Sen voiman nimi sitten vaihteleekin Allahista Jehovaan. Minun käsitykseni on, ettei sillä nimellä niin väliä ole. Minä nimitän tätä voimaa Jumalaksi monien kristillisten yhteisöjen tapaan.

Pahennusta on herättänyt jo se, että olen käyttänyt sanontaa ”minun Jumalani”. Se on mielestäni yksinkertaisempi tapa ilmaista tuo kaikki mitä edellä kirjoitin. Se on siis minun käsitykseni korkeammasta voimasta. En usko, että kaikessa olen oikeassa, mutta uskon siihen mihin uskon. Se on siis lopultakin vain uskon asia, enkä kiellä toisilta heidän uskoaan siitäkään huolimatta, että se poikkeaa omastani.  Olen kyllä ortodoksisen seurakunnan jäsen ja todennäköisesti pysynkin sellaisena, vaikka näkemykseni monissa asioissa poikkeaakin yleisistä seurakuntani piirissä vallitsevasta näkemyksistä.

Eräänlainen uskonto joillekin on myös politiikka. Uskotaan ehdottomasti siihen, mitä agitaattorit vasemmalta tai oikealta ovat kertoneet. Monella äänestäjällä ei ole edes todellista käsitystä siitä, mitä heidän kannattamansa puolue todellisuudessa tahtoo ja kenen etua se ajaa. Paljastanpa teille nyt senkin. Jokainen puolue ajaa pääasiassa puoluejohtajien etua ja siinä sivussa myös puolueen etua. Tärkeää ei ole että mitkään asiat yhteiskunnassa paranevat, vaan s,e että puolueen kannatus kasvaa. Tämä on tärkeää nimenomaan puolueen johdossa oleville nousukkaille ja muille puoluevirkailijoille, sillä se takaa heidän asemansa.  Monet kansanedustajatkin ovat kansanedustajia vain asemansa vuoksi, eivät lainkaan yhteisen edun ajajina. Olen aivan varma, että jos eduskunnassa olisi joku joka tekisi aloitteen eduskunnan pienentämisestä puoleen, se kaatuisi melko selvällä enemmistöllä. Ei siksi. etteikö se olisi kansan edun mukainen ratkaisu, vaan siksi, että se olisi edustajien edun vastainen ratkaisu, eikä kukaan voisi olla varma työpaikastaan.

Täysin sama on tilanne meidän hallituksemme suhteen. On yleisesti tiedossa oleva tieteellinen totuus se, että paras tulos ja tehokkain työskentely saadaan aikaan silloin, kun jossakin työryhmässä on 7 henkeä tai vähemmän. Hallituksessa jotenkin tarvitaan jopa 20 ministeriä ihan vain siksi, että ministereitä saataisiin mahdollisimman paljon. Väliäkö sillä, että se heikentää toimintakykyä. Sama pätee kaikkiin valiokuntiin ja kuntien lautakuntiin. Typeryyden huippu on se, että useimmat päätökset asetetaan eri instanssien hyväksyttäviksi, ikään kuin ihmiset tekisivät erilaisia ratkaisuja istuessaan eri tuolilla. Tietysti sitä voidaan kutsua demokratiaksi, sillä sellaiseksihan se yritetään naamioida. Kyllä se oikeasti on typeryyttä.

Mitä me Suomessa tarvitsemme ? Me tarvitsemme 2 – 4 puoluetta, alle sata kansanedustajaa ja 5 – 7 ministerin muodostaman hallituksen, sekä asiantuntijoista koottuja toimikuntia tarpeen mukaan. Tämä toisi sekä tehokkuutta, tasokkuutta sekä säästöjä yhteisten asioiden hoitoon.