Kyllä se totta on, että
Kalajoki on hoitanut asiansa keskimääräistä paremmin, josta kiitos
valveutuneiden päättäjien ja myös suhteellisen hyvin asioita ymmärtävän
”taloudenhoitajan”. Siitäkin huolimatta tuntuu joskus siltä, että täälläkin
olisi kirveellä töitä, sillä aina ei kenenkään järki tunnu tajuavan, että on
olemassa asioita, joita ei voi rahalla ostaa.
Asiat ovat sellaisia, joista ei myöskään voida säästää. Nämä arvot ovat
aivan jotain muuta kuin rahalla mitattavat näennäisarvot.
Kouluverkosto tuntuu
olevan jotain sellaista, jota useimmissakin kunnissa ja kaupungeissa pidetään
säästöautomaationa. Lakkautetaan koulu ja hups, taas tuli säästöjä että
pätkähti. Vaan kun ei tullutkaan. Tämä
tosiasia tajutaan, jos tajutaan, yleensä vasta sitten kun virhe on jo tehty.
Home tuntuu olevan se
keppihevonen, jolla ratsastetaan silloin kun joudutaan miettimään jonkin koulun
olemassaoloa. Homeasiaan pitäisi
paneutua vasta toissijaisesti, sen jälkeen kun on ensin pohdittu koulun
tarpeellisuutta. Jos todetaan, että koulu on tarpeellinen, voidaan ruveta
miettimään mitä homeelle tulisi tehdä. Yleensä sitä pelätään kun ruttoa, ja
kieltämättä se on ihan vakava asia.
Homeesta on päästävä eroon, ja siitä toki päästäänkin, joskus
halvemmalla, joskus kalliimmalla. Joskus, mutta tosi harvoin, voi käydä peräti
niin, että vanahan koulun tilalle joudutaan rakentamaan kokonaan uusi koulu.
Tärkeintä on, että lapsia ei panna tämän touhuilun maksumiehiksi. Kaikissa
tapauksessa on päädyttävä lasten edun mukaiseen ratkaisuun. Huomiota vaille jää
usein myös muutama muu varsin merkittävä asia.
Koulu on kylän
vetovoimatekijä. Nuoria perheitä ei saada jäämään kylälle, jossa ei ole edes
koulua. Vielä hullummalta tuntuisia ajatus, että tällainen perhe muuttaisi
sinne. Todennäköistä on, että koulu on rakennettu aikoinaan tarpeeseen, ja vain
ani harvoin on todella käynyt niin, että tämä tarve olisi hävinnyt. Kunnolla
hoidettu kyläyhteisö pystyy ylläpitämään yhden koulun varsin pienellä
oppilasmäärällä. Se on halusta kiinni.
Valitettavaa on, että kunnallisessa päätöksenteossa vain harvoin
kuunnellaan niiden halua, joita asia koskee. Kuntien valtuustoissa vanhemmat
lapsettomat ihmiset päättävät, että ”Mutkakylän” kolmiopettajainen koulu
lakkautetaan, kun siellä on vain viisikymmentä oppilasta. Uskotaan vakaasti,
että säästöjä syntyy, jos rakennus pidetään kylmänä ja oppilaat kuljetetaan
taksilla kirkonkylään. Mitä oikeasti
tapahtuu?
Mutkakylä-koulun
opettajat ovat kunnan virkailijoita, ja kun kyseessä on ollut ”liitoskunta,” ei
heitä voi erottaa, vaan heidät on sijoitettava jonnekin kirkonkylän
koululle. Palkoissa ei siis säästöjä
synnykään. Oppilaat joudutaan kuljettamaan kirkonkylälle, yleensä takseilla,
joista syntyy kuluja saman verran kuin on ollut tuo kolmen opettajan palkka Mutkakylässä. Kun vielä havaitaan, että kylmäksi jätetty
koulurakennus alkaa oikeasti homehtua, syntyy todellista vahinkoa. Tosiasiassa
lopputulemana saattaa olla melkoinen kulujen lisäys. Toki tämä on ääriesimerkki, eikä ihan aina
käy näin, mutta kahteen kertaan tulisi harkita asioita. Varmaa on, että näin on
mahdollista käydä.
Kuten jo alussa sanoin,
ei tuo raha saa olla ainut päätökseen vaikuttava tekijä. Monessa tapauksessa
koulu on myös kylän sydän, jota käyttävät monet harrastusryhmät. ”Oma
lähikoulu” on monille kyläläisille tärkeä ja rakas. Koulun opettajat ovat kylän
”mekkihenkilöitä”, joilta kysellään neuvoja mitä moninaisimmissa asioissa.
Pienten koululaisten työpäiväkin on selkeästi lyhyempi omassa koulussa kuin
vieraaksi koetussa kirkonkylän koulussa.
Olen minä sellaistakin
kuullut, että uusi koulu muka parantaisi opetuksen tasoa. Siihen täytyy nyt
kyllä sanoa että menkää mäkeen! Opetuksen taso ei riipu pätkääkään
rakennuksista, vaan vain ja ainoastaan opettajista. Jos opettaja on
motivoitunut, ammattiinsa sitoutunut ja työnsä osaava, on tulos ainakin viisi
kertaa parempi kuin rahan takia oppilaita säilövän opettajan huostassa.
” Jotakin ehkä tietäisin,
teinhän sitä työtä minäkin… ”
Jos kyläläiset
vastustavat jonkun koulun lakkauttamista, ei sitä koulua tule lopettaa. Niin
yksinkertaista se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti