Sosiaaliturva ei ole elinkeino

Ihan kaikkea en tiedä, sillä hyvästä koulutuksestani huolimatta en elo onnistunut nousemaan kaikkien alojen asiantuntijaksi, joten ihan vapaasti saatte olla eri mieltä kanssani.  Blogi on kuitenkin foorumi jossa blogin pitäjä saa esittää omia näkemyksiään.  Näkemykset syntyvät siitä miltä asiat näyttävät katsojan silmissä.

En ole voinut välttyä ajatukselta, että on olemassa luvattoman suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät hyvän sosiaaliturvamme elinkeinona.  Kun nyt kunnat etsivät säästöjä, olisi sosiaaliturvan palauttaminen alkuperäisen tarkoituksensa mukaiseksi tilapäisavuksi eräs sellainen.  Ei ole mitään mieltä siinä, että elätämme ihmisiä, jotka eivät edes halua osallistua yhteiskunnan ylläpitoon.  Vaikeina työttömyysaikoina on itsestään selvä, että työttömille maksetaan työttömyyskorvausta, vaikka ei sekään aina ole ollut selviö. Sitä on kuitenkin pidettävä kehittyneen yhteiskunnan velvollisuutena, ja ihan hyvä että tähän on päästy.  Ketään ei tietenkään voi tappaa nälkään, mutta hieman jyrkemmin asioihin voitaisiin suhtautua.

Rasismi on asia, joka syntyy ja kasvaa sitä mukaa kun vastikkeeton sosiaaliapukin kasvaa. Sanomattakin on selvää, että työssäkäyvä suomalainen hyvin helposti alkaa ihmetellä, miksi samat tummaihoiset vuosikausia saavat kävellä tienpientareilla ja potkia turpeita samanaikaisesti, kun monet suomalaiset joutuvat tekemään pitkiä työpäiviä. Suoranaisen sosiaaliavun ja työttömyysturvan tekeminen vastikkeelliseksi olisi jo pitkä askel parempaan suuntaan. Ulkomaalaisille suunnatuille kielikursseille osallistuminen olisi jo vastike, joka vähentäisi tätä ongelmaa ja pitkällä tähtäyksellä myös auttaisi ihmistä itseään. On surullista katsella muutamia jo hyvinkin vuosia, jopa vuosikymmeniä Suomessa asuneita ihmisiä, jotka eivät ole oppineet äidinkieltämme edes sen vertaa, että ymmärtäisivät, että eivät ymmärrä sitä.

”Raivoraittius” on asia, jota suomalaiset pitävät kovasti suurena ihmeenä. Tämä johtuu pelkästään siitä, että useimmat eivät ole koskaan käyneet Ruotsia kauempana ja sielläkin vain siksi, että Suomessa juopottelu pani ihmisen liian ahtaalle. Kyllä Keski-Euroopassakin saattoi joskus jonkun humalaisen tavata, mutta useimmiten hän oli niitä suomalaisia, jotka olivat sinne jotenkin joutuneet. Kanta-asukkaat vain harvoin joivat itsensä humalaan, koska heidän mielestään se oli hävettävä tapa. Niinhän se oikeasti onkin, mutta vain harva suomalainen sen ymmärtää. Kuntien ja valtion pitäisi se kuitenkin käsittää ja lopettaa alkoholin tarjoilu järjestämissään tilaisuuksissa. Juopottelu ei yksinkertaisesti edistä mitään asiaa, eikä tee päätöksistä entistä järkevämpiä. Ehkä tämä ei ole kamalan suuria säästöjä tuova asia, mutta on siinä määrin oikea, että en usko siitä kenenkään kärsivän.

Koulukyydit ovat kolmas helposti toteutettava tapa säästää. En toki ehdota koulukyytien lakkauttamista, mutta kyllä matkoja voitaisiin hieman pidentää. Vaikka itse jouduinkin kulkemaan jalkaisin, pyörällä, potkukelkalla tai suksilla muutaman kilometrin koulumatkan, ymmärrän kyllä että nykynuorille se olisi ylivoimaista. Vetoammehan siihen että olemme 2000- luvulla.  2000-luvulla on oikeus olla hieman uusavuton. Enää ei ole oikeus kertoa, että emme aikoinamme saaneet opintotukia, emme työttömyyskorvauksia, eikä meitä viety taksilla kouluun. Siitä ei saa kertoa siitän huolimatta, vaikka se olisi hyvä esimerkki siitä, että kuolema ei seuraakaan välittömästi vaikka joistakin etuisuuksista luovuttaisiin.