Oikeat ja väärät karjalaiset

Karjalaisia on täällä Suomessa pidetty jotenkin yhtenäisen, kummallisia perinteitä vaalivana ryhmänä, joka on paennut kotiseuduiltaan venäläisten valloitussodan seurauksena. Nykyinen polvi tuskin edes vaalii näitä perinteitä, joiden siirtämisellä alkaa olla kiire. Suurin osa ”oikeistakin” karjalaisista elää vanhan Viipurin lumoissa ja on valmis vannomaan menetetyn kotiseutunsa nimiin.  Ehkäpä entisten rajojen palauttaminen ei olisi Suomen kannalta niinkään huono idea, sillä tuon nykyisen rajan takaisen alueen kunnostaminen saattaisi tuoda mukanaan sitä paljon puhuttua elvytystä. Kävisi niin kuin sotakorvauksissa. Se, mitä luultiin taloudellisesti kestämättömäksi rasitteeksi, toikin tullessaan nousun ja teollisen vallankumouksen.

Karjalan palauttamisesta minun ei kuitenkaan ollut tarkoitus puhua, vaan niistä sen seitsemän sortin karjalaisista. joista minullakin on onni tuntea kymmeniä. Seitsemällä sortilla en ihan kirjaimellisesti tarkoita seitsemään jakautunutta ihmisryhmää, vaan yleensä sitä, että on olemassa monenlaisia ihmisiä, jotka mieltävät itsensä karjalaisiksi. Kaikki siis eivät ole siirtolaisia, mutta ovat ehdottomasti karjalaisia. 

Kuva: Karjalan Liitto ry

Impilahdella syntyneenä pidän tietysti itseäni karjalaisena ja olen siihen varmasti oikeutettu. Olihan kyseessä sentään sotatoimialue, josta onnistuimme pakenemaan aivan venäläisten suurhyökkäyksen kynnyksellä minun ollessa vasta 9 päivän ikäinen. Olen siis ”oikea” karjalainen.  Tavattuani nykyisen vaimoni Pirjon tulin huomaamaan, että Karjala-seurat ovat suurelta osin laiminlyöneet tämän toisen suuren karjalaisten ryhmän - Kanta-Suomessa syntyneet karjalaiset. Kyllä Joensuussa, Imatralla ja Lappeenrannassa syntyneet ihmiset ovat ihan yhtä karjalaisia kuin me sodan jaloista selvinneetkin. Entä ne ihmiset jotka asuvat edelleen Venäjän puolella? Karjalan tasavallan pääkaupunki Petroskoi pitää sisällään yhä edelleen suuren määrän ihmisiä, jotka vaalivat karjalaisia perinteitä ja jopa puhuvat edelleen karjalan kieltä. Saman laisia karjalaisia asuu pitkin Karjalan tasavaltaa Venäjän puolella.  Heihin emme juurikaan ole pitäneet yhteyttä, vaikka monet Venäjän karjalaiset järjestöt olisivat siihen hyvinkin halukkaita.

Kun nyt ”oikeana” karjalaisena itseäni pidänkin, suoritan tätä karjalaisten erilaistamista hieman lisää. Toki se ei karjalaisuutta miksikään muuta, mutta siirtolaisetkin jakautuvat kahteen, tai ellei peräti kolmeen ryhmään. Kahteen ryhmään siksi, että hieman erilaisen evakkomatkan tekivät sotaa paenneet ihmiset ja ne ihmiset, jotka joutuivat jättämään kotinsa ”munattomien” rajaneuvottelijoiden takia. Nämähän luulivat, että Neuvostoliitto aloittaa sodan uudelleen, ellei näiden vaatimuksiin suostuta.  Suuri osa luovutetusta alueesta onkin sellaisia alueita, joita Neuvostoliitto ei koskaan onnistunut valtaamaan. Alueet vain annettiin venäläisille, ilman mitään näkyvää syytä. Selityksiä kyllä löytyi. Siinähän suomalaiset poliitikot ovat olleet hyviä kautta aikojen.

Kun nyt aikaa on kulunut ja siirtolaiset alkavat loppua, tulisi karjalaisten kiinnittää entistä vahvemmin huomionsa näihin kaikkiin karjalaisryhmiin, ja ennen kaikkea kertoa asioista jälkipolville. Karjan liiton tulevaisuus on nuorten käsissä. Oulussa syntyneet poikani ovat juuriltaan karjalaisia, mutta mieltävät itsensä oululaisiksi. Sitähän he ilman muuta ovatkin, mutta he ovat juuriltaan myös karjalaisia, jonka seikan minäkin olen aikoinani unohtanut heille opettaa. Korjataan nyt se mikä korjattavissa vielä on, ja koetetaan saada nuoria mukaan.  Olihan se aika surullista, että eräässä karjalaisten tilaisuudessa minä, melkein seitsemänkymppinen äijä, olin tilaisuuden nuorin osanottaja.

Hyi olkoon. Hävetään ainakin vähän.