Mitä me suomalaiset olemme

En tiedä, onko Suomi missään asiassa maailman huonoin maa, sillä en ole läheskään kaikissa maissa käynyt, puhumattakaan siitä, että olisin niihin kovin perusteellisesti tutustunut. Muutamissa kymmenissä olen kuitenkin käynyt, joihinkin tutustunut melko hyvin ja joissakin peräti asunut. Ihan näillä tiedoilla voin vakuuttaa, että missään asiassa emme myöskään ole maailman kärkeä, vaikka niin uhoamme. Tuo uhoaminen juuri saa minut ärsyyntymään, sillä se on melkein sama kuin minä väittäisin olevani maailman paras kaikessa, mitä ei mitenkään voi mitata. Sen verran rehellisyyttä kai kuitenkin omaan, että en edes yritä tehdä itseäni naurettavaksi väittämällä jotain sellaista, joka ei ole totta.

Tietysti voisin olla välittämättä tuosta uhosta ja laulaa muiden mukana tuota samaa laulua, mutta juuri tuo naurettavaksi tulemisen pelko saa minut aina miettimään, että onkos tämä nyt totta. Onko meillä todellakin maailman parhaat kätilöt ja onko koululaitoksemme maailman paras? No kun sitten vertailen näitä asioita tuntemiini maihin, täytyy vain todeta, että ei… ei ole. En väitä, että kätilömme eivät olisi ammattitaitoisia… ovathan toki, mutta eivät mitenkään parempia kuin kollegansa muissa länsimaissa.

Koululaitoksemmekin on aivan keskinkertainen, mutta ei edes erinomainen, jos sitä verrataan moneen muuhun maahan. Ei ainakaan, jos verrataan koko opintojärjestelmäämme ala-asteelta yliopistoihin. Emme me mitään oppimatonta kansaa ole, mutta monet maat nousevat selvästi Suomen edelle.

Onkos se niin häpeä tunnustaa, että olemme sodassa kärsinyt pieni maa, joka on kuitenkin ponnistellut jo tälle tasolle.

Kun Hjallis Harkimo kirjoitti Content Suomen liitteessä, että ”Suomessa on länsimaiden jäykimmät työmarkkinat”, nousi ammattiyhdistysliike melkein barrikadille, vaikka kyse oli kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa oli vertailtu 140 maata, jossa joukossa Suomi sijoittui sijalle 100. Ei siis aivan kärkeen, eikä kyse ollut suinkaan Harkimon mielipiteestä. En muista eläessäni äänestäneeni Kokoomusta, mutta tässä asiassa olen täysin samaa mieltä Hjalliksen kanssa. Me asumme yhä syvemmälle kansainvälisessä kilpailussa, jos emme lopultakin ymmärrä, mistä kokonaisuudessa on kysymys.

Esimerkiksi Tanskassa työn osapuolet saavat sopia työn ehdoista keskenään, joka olisi lähes välttämätöntä tällaisessa Suomen tapaisessa vähälukuisessa maassa. Totta kai se vaatii yrityksiltä rehellisyyttä silloin kun maksukykyä on, mutta rehellisyyttä myös suoritusportaan tekijöiltä silloin kun maksukykyä ei firmoilla ole.

On totta, että johtajien ja ylempien toimihenkilöiden palkat eivät vaikuta yrityksen kannattavuuteen samalla tavalla kuin suorittavan portaan palkat, mutta varmaa on, että mitään kompromisseja ei saada läpi, elleivät kaikki tule mukaan talkoisiin. Sen verran yrittäjiäkin tuntevana voin kertoa, että suurin osa pienyrittäjistä on jo nyt mukana talkoissa ja heidän tulotasonsa saattaa helpostikin jäädä alle firman keskitulon. Pääsääntöisesti nuo ylisuuret palkat ja palkkiot koskevatkin isoja yrityksiä, joiden joukossa valitettavasti on suuri osa myös valtion ja yhteiskunnan omistamia yrityksiä.

Tarkoitukseni ei ollut nyt erikoisesti arvostella ammattiyhdistysliikettä, mutta tuo kaikki edellä oleva kuuluu siihen kokonaisuuteen, jota peräänkuulutan. Ollaan sitä mitä oikeasti ollaan ja eletään varojemme mukaan.

Jos ”minulle kuuluu” -huutajat saavat tahtonsa läpi, on se yleensä pois koko kansan elintasosta. Vain paraneva kilpailukyky tuo lisää elintasoa ja työpaikkoja, mikä on jokaisen etu.

En nyt halua ihan verrata Suomea Pohjois-Koreaan, mutta sehän on maailman paras maa. Kysy vaikka pohjoiskorealaisilta. He ovat itse niin sanoneet, ja kai se ainakin yhtä totta on kuin sekin, että Suomi on maailman paras maa.

 

 

http://www.ess.fi/uutiset/talous/2011/07/06/suomalaiset-juovat-yha-maailman-eniten-kahvia