Tuntematon historia

En toki voi väittää olevani historian asiantuntija enkä aina ole ollut siitä edes kiinnostunut. Elämässä tulee kuitenkin tilanteita, jotka saavat pikkuisen epätietoisenkin ajattelemaan asioita hieman syvällisemmin. Tämän blogin nimikin syntyi historiallisesta oivalluksesta. Tajusin, mitä saaren alueellinen itsehallinto merkitsi ja miten se on syntynyt. Kallan itsehallinto ei todellakaan ole syntynyt Kalajoen kunnanhallituksen päätöksellä, vaan sen on aikanaan myöntänyt Ruotsin kuningas, jolla silloin oli kaikki valta. Tuo hallinto on annettu Kallan asukkaille, eikä suinkaan kalajokisille kalastajille, jotka nyt päättävät saaren asioista. Jos siis saarella olisi yksikin vakituinen asukas, voisi hän nimittää itsensä vaikkapa alueen kuvernööriksi. Tätä historiallista totuutta halusin kunnioittaa tuolla blogin nimellä.

Kun nyt eläkkeelle jäätyäni olen joutanut kaivelemaan vanhoja asioita yhä enemmän, olen joutunut hämmästelemään, kuinka vähän nykyihmisillä on tietoa menneestä ajasta. Luulen - en siis tiedä  että tämä johtuu paitsi kiinnostuksen puutteesta, niin myös vähättelevästä asenteesta ja oman maamme kohdalla myös ”ryssän pelosta.” Tästä lienee peräisin se laajalle levinnyt harha, että Karjalasta ei tullut pakolaisia. 

Kun luin Risto Volasen kirjan ”Suomen synty ja kuohuva Eurooppa”, totesin että monet muutkin historian myytit ovat pelkkiä myyttejä eikä niillä juurikaan ole tekemistä todellisuuden kanssa. Melkein rupesin pelkäämään, että ei mikään totuutena pitämämme asia olekaan totta. Edes oikeasti historiaa harrastavat. jopa historian opettajatkin ovat kertoneet meille ”vaihtoehtoisia faktoja”. Eräs räikeimmistä lienee nykypolvelle uskoteltu asia, että Suomi taisteli sodassa yksin ylivoimaista vihollista vastaan. Taisteli kyllä varsin ylivoimaista vihollista vastaan, mutta ei suinkaan yksin. Pelkästään Ruotsista ja muista pohjoismaista oli toistakymmentä tuhatta vapaaehtoista Suomessa. Eestiläiset muodostivat oman vapaaehtoisjoukkonsa ”Suomipojat” Suomen tueksi. Monien maiden ilmavoimat tukivat Suomea ja Saksa valjasti koko sotakoneistonsa Suomen avuksi. Talvisodan rauhanneuvottelut saivat päätepisteen, kun Ranskan muukalaislegioona oli valmistautunut lähtemään Suomeen. Historia kertoo näin todella tapahtuneen ja sanovat Stalinin säikähtäneen tuota pelotetta. Totta tai ei tuo säikähtäminen, mutta totta kuitenkin noiden joukkojen valmius tulla Suomeen.

Kouluaikoina minullekin kerrottiin Suomi-Ruotsista ja vasta nyt aikuisena opin tietämään, että sellaista valtiota ei koskaan ollut. Oli vain Ruotsi, johon nykyisin Suomena tunnetut alueet kuuluivat. Nämä nykyiset Suomen alueet ovat kuuluneet vuorotellen sekä Ruotsille että Venäjälle, mutta itsenäinen Suomen kansa muodostui vasta 1900–luvulla. Rodullisesti yhtenäistä Suomen kansaa ei kuitenkaan ole ollut koskaan, eikä todennäköisesti tule koskaan olemaankaan. 

 Ruotsi 1658.
Lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Swedish_Empire_Map.svg

Miten tähän pitäisi suhtautua?

Pitäisikö hieman muuttaa noita vanhoja fraaseja. Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme voi koskaan tulla, olkaamme siis ihmisiä. Ihmisenä olemiseen kuuluu myös monikulttuurisuuden hyväksyminen. Uskon, että siinä auttaisi sen tosiasian tunteminen, että aina olemme olleet monikulttuurisia, eikä se totuus häviä huutamalla ”rajat kiinni”, vaikka toki rajojen sulkeminen saattaisi hyvinkin auttaa meitä pitämään koulutettu väestömme täällä Suomessa.

Varmaan olisi hyvä muistaa myös, että ihan oma eduskuntamme on säätänyt lain uskonnonvapaudesta, joten tuskin meillä on oikeus ainakaan uskonnollisilla verukkeilla kieltää toisia ihmisiä tulemasta tänne. Minä en usko, että tuo Ruotsin kuninkaan määräyksestä syntynyt luterilaisuus on sen oikeampi usko kuin profeetta Muhamedin saarnaamat opitkaan.

Samalla kun lopetatte ”rajat kiinni” -huudot”, voitte myös lopettaa perusteettoman möykän historiallisten rakennusten purkamisen puolesta. Pääsääntöisesti ne eivät ole ”hometaloja”. Suurin osa Suomen hometaloista syntyi 60–70 luvuilla, kun eräs varsin tunnettu arkkitehti toi suomeen rakennuskulttuurin, jonka seurauksena ei lämpö pysynyt sisällä eikä vesi ulkona.

Joka kerta kun jotain hävitetään, kannattaa ottaa selville, onko se pala meidän omaa historiaa.