sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Älkää muutelko historiaa


Aamukahvikeskustelulussa puhuttiin Karjalan pakolaisista ja todettiin, että kun minun sukupolveni on kokonaan kuollut, jää tämä pakolaisvaihe historiaan täysin vääristeltynä. En tiedä, mistä johtuu, mutta sodan jälkeen syntyneet sukupolvet mitätöivät koko pakolaisasian. Tosiasiahan kuitenkin oli, että kyllä meitä oli vähintään se sama määrä kun nyt on ”Syyrian evakoita.” Ei se mikään häpeä ole, että siviilit pakenevat armeijoiden hyökkäyksiä. Kun perheeni lähti Pitkärannasta viikko suurhyökkäyksen jälkeen, kyse oli selkeästä paosta, sillä seuraavana päivänä siinä taajamassa puhuttiin jo venäjää. Itse olin silloin viikon ikäinen, joten en tästä pakomatkasta mitään muista, mutta uskon nyt jo edesmenneiden vanhempieni kertomuksia, samoin kuin monien muidenkin pakolaisten kertomuksiin. Hyvin samanlaisia ne ovat kuin nykyisten pakolaistenkin kertomukset. En tiedä, mihin vääristely perustuu, mutta väite että Karjalasta ei tullut pakolaisia on kaukana totuudesta. Te kaikki valloitetusta Karjalasta paenneet varmasti tiedätte, että meitä oli. Tämä sodan jälkeen syntynyt sukupolvi, syystä tai toisesta, pyrkii vääristelemään historiaa, niin että pahaa tekee. Vetoankin nyt kaikkiin karjalaisiin, jotka totuuden tunnette. Pankaa asia paperille ja koettakaa kertoa kaikille teitä kuunteleville, mitä se oikeasti oli. Häpeä ei ole se, että myönnämme joutuneemme pakenemaan, vaan häpeä syntyy siitä, että vääristelemme totuutta.

Yhdenkään Karjalan liiton johtohenkilön ei ainakaan pitäisi sortua tuollaisiin ”vaihtoehtoisiin totuuksiin.” Evakuointi on rauhanomainen toimenpide, jossa ihmisiä siirretään tilapäisesti turvaan jonkin vaaran uhatessa. Pako on taas sitä, jossa selkeästi paetaan jotain henkeen tai terveyteen kohdistuvaa vaaraa.

Karjalasta tuli sekä evakkoja että pakolaisia. Kertokaa tämä ääneen myös jälkipolville, jotka ansaitsevat todellista tietoa.

Ari Keronen, viikon ikäisenä Pitkärannasta paennut.

Tuossa edellä on teksti, jonka olen lähettänyt Karjala-lehden yleisönosastoon. Voi hyvinkin olla, että sitä ei julkaista, niin kuin ei edellistä samaa aihetta käsittelevää kirjoitustanikaan.

Olen syvästi tietoinen, että kyse on saivartelusta sanan ”pakolainen” kanssa. Yhtä hyvin voitaisiin kuitenkin saivarrella sanan ”evakko” kanssa. Yleensähän evakuointi tarkoittaa tilapäiseksi tarkoitettua poistumista paikasta, jossa ei ole enää hyvä olla. Se voi olla joko vesivanhinko tai pommiuhka. Ajatus on kuitenkin, että tilanteen normalisoituessa evakuoidut voivat palata takaisin sinne mistä ovat lähteneet. Karjalan pakolaisten kohdallahan ei näin ollut, vaan he pakenivat todellista vaaraa. Näin siis sana pakolainen on selkeästi osuvampi, varsinkin, kun erittäin suuri osa porukasta pakeni täysin oma-aloitteisesti rintamalinjojen lähestyessä.

Missään tapauksessa ei kyse heidän kohdallaan ole mistään evakuoinnista. Uskon, että tuo harhaanjohtava kaikenkattava evakko-sana onkin syntynyt niistä toimenpiteistä, joita tehtiin kun munattomat rajaneuvottelijat luovuttivat venäläisille vapaaehtoisesti alueita, joita nämä eivät pystyneet valtaamaan. Silloin oli kyse evakuoinnista, kun näitä alueita tyhjennettiin. 




Pakolaiset ovat maailmanpolitiikassa suuri ongelma -- ja suuri murhenäytelmä. Myös Suomella oli toisessa maailmansodassa valtava pakolaisongelma, vaikka hienostellen puhuttiinkin siirtoväestä tai evakuoiduista eli evakoista. 

 
Sibelius-Akatemian tiloihin sijoitetut Karjalan evakot seurustelevat elokuvaesityksen väliajalla. Äärimmäisenä vasemmalla siirtoväkijoukon johtaja, maanviljelijä Heikki Saaristo Kaukolasta.

Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti