Kolme kärpästä samalla iskulla

Koko maailmassa ei ole kahta ihmistä, jotka ovat kaikista asioista tismalleen samaa mieltä, olkootpa kuinka samanmielisiä tahansa. Sen sijaan on joukko ihmisiä, kotka selkeästi vihaavat kanssaihmistään vain siksi, että tämä on jostakin asiasta erimieltä kuin tämä kaiken osaava. Niinpä meillä on kymmeniä puolueita ja satoja selkään puukottajia, jotka uskovat olevansa kaikessa oikeassa.

Kun nyt joka tapauksessa olen puukotettavien listalla, uskallan esittää joitakin omia ajatuksia, vaikka olenkin syvästi tietoinen, että ne herättävät hyvin monessa ihmisissä pahaa verta ja puukottamisen halua. Pahaa verta kai on minussakin, kun nuo selkään puukottajat uskovat tuon toimenpiteen korvaavan vanhan kuppauksen.

Aluksi vaikka tässä nyt tämä.

Kuulin juuri radiosta, että joku ammattikorkeakoulu on keksinyt pääsykokeen, joka mittasi opiskelijan mahdollista menestystä opiskeluissa sekä vähensi keskeyttämisiä. Lisäksi se kuulemma varmensi sen, että ihmisen oli oikeasti oikealla alallaan.

No onko tuo nyt uutinen! Vain muutama askel taaksepäin ja ollaan juuri siinä tilanteessa.

En takaa, että mikään takaa mitään, mutta miettikää nyt vähän: jospa lopetettaisiin palkanmaksu opiskelijoille. Siis opintotuki, joka on varmin tapa saada opiskelijat välinpitämättömäksi omaa opiskeluaan kohtaan. Ihan kokemuksesta voin kertoa, että ei juurikaan tullut keskeyttäminen mieleen, kun opintolaina oli pankista ja äidin nimi takaajana. Valmistumisen tarve oli todella kova. Jos valtio takasi opintolainan niin kuin nykyisin tekee, oli kaikilla lähtökohtaisesti samat eväät ja samat mahdollisuudet.

 

Opiskeluni alkuaikoina olin ”tekulla”, jonne pääsymiseksi vaadittiin ennakkoharjoittelu. Kun olit työskennellyt muutaman vuoden alalla, jota halusit opiskella, kasvoi todennäköisyys myös ammatinvalinnan oikeellisuudesta.

Sitä en tiedä, mitä pääsykoe mittasi, mutta ilmeisesti sillä joku ihan oikea tarkoitus oli. Teknillisellä alalla kun olin, niin kyllä minun pääsykokeeni sisälsi melko paljon matemaattisia kykyjä mittaavia tehtäviä. On luultavaa, että matemaattiset kykyni riittivät, koska näilläkin eväillä taapersin opinnot läpi.

Myöhemmin sain kokeilla kykyjeni riittävyyttä myös yliopistossa ja silloin pääsin jo osalliseksi autuudesta nimeltä opintotuki. Täytyy myöntää, että ilman tuota rahoitusta tuskin olisin enää jatko-opintoihin lähtenyt, mutta päinvastoin kun yleensä väitetään, takaan, että se sellaisenaan olisi riittänyt silloisiin tarpeisiini.

Totta tietysti on, että nykymuotoiseen ”opiskelijaelämään” se ei ehkä olisi rittänyt.

Heitelkää nyt sitten niitä puukkoja, mutta minä olen tätä mieltä. Jos palattaisiin pakolliseen ennakkoharjoitteluun ja lakkautettaisiin opintotuki, saataisiin kolme kärpästä samalla laakilla.

Opintojen keskeyttämiset vähenisivät, koska vastuu lainasta painaisi päälle. Usein ei myöskään oltaisi väärällä alalla, koska ala olisi jo entuudestaan tuttu. Kolmantena pointtina sitten olisi valtion rahojen hukkakäytön väheneminen.

Kyllä minä tässä puukkosateessa seison, mutta ennen kuin heitätte ensimmäisen veitsen, niin miettikää, missä kohden olen väärässä. Näin se vaan menee, mutta toki pääsykokeitakin on hyvä suunnitella. Tuskin kaikkea voidaan ratkaista rimaa laskemalla.