Murskatut linnun siivet

Jotenkin tuntuu, että maailman kirjat ovat nyt sekaisin ja ennen kovasti arvostamani instituutiot ovat ottaneet tehtäväkseen tuhota kulttuurimme. Näinhän on tapahtunut muutamien vuosisatojen ja vuosituhansien välein, mutta nyt luulin teknisen kehityksen nousseen jo sille tasolle, että enää ei tarvitsisi näin käydä.

Olen syvästi tietoinen siitä, että en yksin voi tätä maailmaa pelastaa, sillä vastassani on tuhansia ja taas tuhansia toisinajattelijoita. Jotenkin on kuitenkin ruvennut tuntumaan siltä, että jos kukaan ei tee mitään, niin ainakin meidän maamme tuho on väistämättä edessä, eikä monia vuosijuhlia enää tarvitse viettää.

Joo joo, en minä hulluksi ole tullut, se vaan näyttää siltä, kun taistelen tuulimyllyjä vastaan ja vielä aivan kirkkain silmin väitän, että Kalajoen häkkyrät tekivät minut sairaaksi. Vihreä liike on politisoitunut järjestö ja politisoiduttuaan se on unohtanut alkuperäisen ajatuksensa, jossa kantavana voimana oli luonnon, eläinkunnan ja maapallon pelastaminen. Kuinkas sitten kävikään?

Kaikille vähänkin tekniikkaa tunteville on ajat sitten tullut selväksi, että energia ja sen tuottaminen on ilmakehämme eniten saastuttava asia. On täysin selvää, että mitään ilmaston päästörajoituksia ei saada toteutettua ilman energiantuotannon järkevöittämistä. Ainut tällä hetkellä käytössä oleva keino on ydinvoima, mutta juuri tätähän vihreät vastustavat. Omituista on myös, että vihreät suosivat tuulivoimaa, vaikka koko tieteellinen maailma tietää, että kyseessä on pelkästään näennäisvoima, joka tarvitsee aina rinnalleen suunnilleen saman määrän ”oikeaa” energiaa, jotta tasainen sähkönsaanti voitaisiin turvata.

En halua tässä blogissani ainakaan tällä erää puuttua paljonkaan ydinvoimaan, mutta sähkövoima- ja voimalaitostekniikan opiskelun jälkeen opiskelin teknillisessä korkeakoulussa materiaalitekniikkaa. Kaikkihan me tiedämme, että materiaalit koostuvat atomeista ja atomeilla on ydin. Ydinvoimatekniikka perustuu tämän ytimen manipulointiin. Ydin on siis muillakin atomeilla kun vain uraanilla, ja jos hyödyttömän tuulivoiman sijaan keskityttäisiin ydinvoiman kehittämiseen, uskon että varsin pian löydettäisiin moniakin ”polttoaineita” ydinvoimalaitoksille. Kiinassa lähitulevaisuudessa käynnistettävä suolareaktori on pitkä askel tähän suuntaan.

Kiinan ilmansaasteet ovat jo sitä luokkaa, että oli pakko kieltää tuulivoimalat ja satsata puhtaaseen energiaan.

Tuulivoiman suosiminen ei siis olekaan askel maapallon pelastamiseksi, vaan se on askel ihan toiseen suuntaan. Niissä maissa, joissa ei ole ydinvoimaa eikä vesivoimaa riittävästi, ovat tuulimyllyt lisänneet ilman saasteita juuri tuon ”pakollisen” säätövoiman takia. Tämä on fakta, ei mikään utopistinen laskelma, joita tuulivoimayhtiöt esittävät.

Olen S-ryhmän jasen, mutta koska tuo osuustoiminnallinen ryhmittymä on osoittautunut tuulivoiman tukijaksi ja jopa omistajaksikin, olen päättänyt erota jäsenyydestä. En näe mitään syytä tukea järjestelmää, joka aiheuttaa toiminnallaan pelkkää vahinkoa. Toivoisin, että muutkin tuulimyllyjen vastustajat tekisivät samoin, sillä tuskinpa minun yksittäinen protestini mihinkään vaikuttaa. 

 

Tilannetta hyvin kuvaava on graafikko Erik Bruunin S-ryhmälle suunnittelema juliste, johon hän on onnistunut vangitsemaan murskatun linnun siiven. Tottahan on, että maailmassa on tuhansia lintuja murskautunut noidin vaarallisiin häkkyröihin. Entisen kotiseutuni Kalajoen myllyihinkin todistettavasti ainakin kaksi uhanalaista merikotkaa, eivätkä nuo myllyt ole vielä kauaa pyörineet, joten lisää tuhoa on odotettavissa silläkin taholla.