En vaan lakkaa ihmettelemästä

Niin että mitä minä lakkaamatta ihmettelen? No ihmettelen ihmisten tarvetta olla aina oikeassa. Ihmettelen tätä siitä huolimatta, että itsekin kirjoittelen lakkaamatta omia mielipiteitäni. Juuri siitä on kysymys. Aina silloin tällöin muistutan lukijoilleni, että kyseessä on minun mielipiteeni eikä mikään fakta, ellei kyseessä ole fakta.

Ihmettelyn aihe on muun muassa se, että maailmassa tarvitaan satoja erilaisia uskonnollisia yhteisojä, jotka kaikki uskovat olevansa oikeassa. Suomessakin melkein jokaisella lahkolla on omat kannattajansa ja kiihkeimmät näistä kannattajista ovat valmiita syöksemään kadotukseen jonkun toisen lahkon kannattajat. No oikeasti minä uskon siihen, että jos joskus onnistun kaikista synneistäni huolimatta pääsemään taivasten valtakuntaan, saan tutustua siellä ihan uusiin ihmisiin, joista monet ovat varmaan muslimeja, toiset helluntailaisia tai vapaakirkkolaisia. Saattaapa joukossa olla joku Jehovan todistajakin, vaikka juuri minä en heidän kaikkia tapoja hyväksyisikään. Olen kyllä antanut kertoa itselleni, että kyseessä on lahko, jonka monet käytännöt ovat ristiriidassa jopa Suomen lain kanssa, mutta tässä tapauksessa on onni se, että ei minua eikä muitakaan uskontojen arvostelijoita ole asetettu tuomarin asemaan tässä asiassa.

Oikeassa olemista tuskin voidaan mitata lahkon suuruudella tai pienuudella. Suurin osa suomalaisista pitää luterilaisuutta ainoana oikeana uskontona, kaikkine suuntauksineen. Se on kuitenkin pienin kaikista viidestä protestanttisesta kirkkokunnista ja monen verroin pienempi kuin esimerkiksi toinen ns. ”valtionkirkkomme” ortodoksinen kirkko. Kumpikaan näistä yhteisöistä ei ehkä sittenkään ole se ainut oikea.

Kyllä minun kerettiläinen mieleni kapinoi koko ”ainut oikea” -ajatusta vastaan. Ellei sitten uskota sitä, että ainut oikeassa oleva on ihminen. joka pyrkii elämässään noudattamaan Raamatun kymmentä käskyä ja kuuntelee omantuntonsa ääntä. Siihen minä uskon, että tuosta porukasta Jumala valitsee taivaaseen poimittavat yksilöt, eikä siihen juurikaan vaikuta se, mihin seurakuntaan satut kuulumaan. Joulukirkossa toki kävin ortodoksisessa kirkossa ja seuraavana päivänä vielä helluntailaisten kappelissa. Vaimoni, joka on minua parempi ihminen, kävi vielä oman luterilaisen kirkkonsa palveluksessakin, johon minä huonompikuntoisena en enää jaksanut lähteä.

Ei uskonto ainut ihmettelyn aihe tässä elämässäni ole. Yhtä paljon minä olen miettinyt meidän urheiluelämää. Miksi meillä on ollut niin monenlaisia urheiluliittojakin ja saman lajin piirissä monenlaisia seuroja, jotka on perustettu puhtaasti poliittisin perustein, mutta kaikissa vakuutetaan, että politiikkaa ei siten puhuta?

No ei puhuta ei, mutta kun olin aikoinani Jyväskylän nyrkkeilijöiden jäsen, niin sain kai minä ainakin ihmetellä, millainen laji se työväen nyrkkeily on. Onkohan se jotain sukua thainyrkkeilylle?