Uudenvuodenpuhe

Onhan se vähän mahtipontisen tuntuista otsikoida tämä kirjoitus noin, mutta kun tarkoitus ei ole kuitenkaan kilpailla tasavaltamme presidentin kanssa, niin sallittakoon se nyt tämän kerran. Vaikka kyse ei siis ole siitä, että yrittäisin tulkita tai referoida tuota puhetta; en voi välttyä siltä, että se toi mieleen monia ajatuksia; ja kertoilen tässä nyt niistä jotakin.

Niinistö puhui pelosta; joka ihmisiä vaivaa. Samaan olen minäkin kiinnittänyt huomioni kuluneen vuoden aikana. Me ihmiset olemme imeneet pelkoa ympäristöstämme, ilman että meillä olisi siihen todellista aihetta. Pelko on siis meissä itsessämme eikä oikeastaan ympäristössä; ja jotta pelko kiteytyisi meihin ihmisiin, tarvitaan yleensä joku pelon lietsoja. Joissakin tapauksissa se on helpompaa ja joskus taas vaikeampaa. Aina kuitenkin ihmisiin saadaan pelkoa kertoilemalla jotain pelottavaa ihmisille asioista; joista näillä ei ole kokemusta. Jotain uutta yleensä aina pelätään; ja jos ei entuudestaan pelätä, niin on helppo kylvää pelon siemen.

En aina tiedä; kenen etuja pelon lietsonta milloinkin palvelee, mutta ainakin kolme tosi tarpeetonta pelon syytä voin luetella. Tällaisia asioita ovat sota, ydinvoima ja pakolaiset. Suurimmalla osasta kansastamme ei ole mistään näistä asioista mitään kokemusta, mutta kaipa niillä pelottelu palvelee joidenkin tarpeita.

Ehkä olen sodan pelon asettanut ensimmäiseksi siksi, että pidän sodan pelkoa eniten aiheellisena, vaikka myönnänkin, että ei sekään ihan todellinen ja välitön vaara ole, vaikka meillä onkin varsin arvaamaton naapuri, jolla on taipumus käydä sotaa milloin kenenkin kanssa. Voihan olla niin, että Suomi olisi vain suupala naapurille, joka haaveilee ydinaseittensa lisäämisestä ja niiden kehittämisestä. Onhan se rinnastettava vähintään kouluammuskelun suunnitteluun.

Ydinvoiman olen pistänyt kakkoseksi. En siksi, että todellisuudessa olisi oikeastaan mitään aihetta sitä pelätä. Meillä on jo puoli vuosisataa käytetty ydinvoimaa energian tuottoon, ja ainoat häiriöt ovat vihreiden mellakointi milloin rakennustyömailla ja milloin jätekuljetuksissa. Vaikuttaakin siltä, että jostakin syystä pelko on vihreiden liittolainen heidän havitellessaan poliittista valtaa. Jonkin verran se näyttää tehonneenkin, vaikka suurin osa Suomen kansasta osaa asettaa asiat oikeisiin raameihin.

Ihan viimeiseksi näistä kolmesta olen sijoittanut pakolaiset. Lähinnä perussuomalaisiin sitoutuneet natsimieliset ryhmittymät ovat kyllä koettaneet löytää pelon aihetta näistäkin muutamista väkivaltaa paenneista ihmisistä, mutta se vaatii kyllä jo kovasti rasistista luonnetta. Totta toki on, että meillä on poliitikkoja, jotka koettavat hyötyä myös EU:n pakolaispolitiikan vastustamisesta ja ihmisten hädänalaisesta asemasta, mutta kyllä minä pidän sitä erittäin raukkamaisena toimintana. Kyllä se niin on, että mitä enemmän olet maailmaa nähnyt ja ulkomaalaisia tavannut, sitä selkeämmin tajuat, että eivät nämä sotaa paenneet ihmiset ole tulleet tänne vihaa lietsomaan eivätkä rikoksia tekemään.

On totta, että me emme saa olla liian sinisilmäisiä, niin kuin piispa Askola sanoi. Eivät edes kaikki ulkomaalaiset ole täysin rikkeettömiä, mutta tuo ns. ”pakolaistulva”, jota ei oikeasti ole edes olemassa, ei nosta meidän rikollismääräämme tippaakaan. Valitettavaa on, että Suomessa on jo nyt enemmän rikollisia kuin mitä tuohon pieneen ihmisryhmään sopisi, vaikka he kaikki olisivat jonkin sortin konnia.

Kyllä minä tässä omassa uudenvuodenpuheessani kiinnittäisin huomiota juuri noiden tosiasioiden painottamiseen. Ydinvoima on, ihan virallistenkin tilastojen mukaan, maailman turvallisin energiamuoto, ja ylivoimaisesti suurin osa pakolaisista ja ”mamuista” on rehellisiä ja ahkeria kunnon ihmisiä, joita me tulemme vielä kipeästi tarvitsemaan tämän maan rakentamiseen. Ainoan todellisen uhan muodostavat suurvaltojen vallanhimoiset johtajat. Heidän muodostamansa uhan realisoitumista meidän elinaikanamme en pidä kovin todennäköisenä, vaikka todennäköisyys onkin monin verroin suurempi kuin esimerkiksi ydinonnettomuus suomalaisessa ydinvoimalassa.

Ville Niinistölle haluaisin kertoa, että Suomeen rakennetaan vain suomalaisten normien mukaisia suomalaisia ydinvoimalaitoksia, olkoonpa rakentaja kuka tahansa. Jokainen näistä voimaloista vähentää meidän riippuvuutta ulkomaista, myös Venäjästä, joka ainakin toistaiseksi on ulkomaa.