Vuoden urheilija

Sellaisiahan ne tahtovat olla nykyisin… vuoden urheilijoita…. joskus kahdenkin, mutta varsinaiset ”kestomenestyjät” puuttuvat.

Vuoden urheilijan nimeäminen alkoi urheilutoimittajien toimesta v.1947 ja se oli lähinnä tarkoitettu kunnianosoitukseksi urheilu-uran eteen tehdystä työstä. Jotenkin sen hyväksyisin minäkin jos se sellaisena nähtäisiinkin, mutta kun kilpailuhenkinen Suomen kansa on sen melkein heti mieltänyt Suomen parhaan urheilijan valinnaksi. 

 

Kun kerran tällainen palkinto on päätetty jakaa, niin sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti oli aivan oikein, että se meni oikeaan osoitteeseen. Juuri tuo kansallinen käsityksemme siitä, että kyse on jostain ”parhaan urheilijan” valinnasta, luo kuitenkin varjon koko Leo-Pekka Tähden pokaalin ylle. Minunkin sisälmyksissä kolahtaa, kun hieman arvostelen vammaisurheilijan valintaa ”vuoden urheilijaksi.” Tosiasiassa ei siis valittu vuoden parasta eikä edes vuoden menestyneintä urheilijaa, vaan osoitettiin kunniaa yhden urheilijan työlle.

Olen aikaisemminkin vastustanut tämän kaltaisten nimitysten antamista. On vuoden poliiseja, vuoden opettajia, vuoden palomiehiä ja ”vuoden sitä ja tätä.” Näistä nimityksistä ei yleensä hyödy kukaan, vaikka ne ehkä ilahduttavatkin nimityksen saajaa, niin samanaikaisesti lukuisat muut pahoittavat mielensä. Ainahan valinta menee väärin - näin ainakin hyvin suuri joukko uskoo. Urheilusta puhuttaessa näin yleensä onkin, sillä eri lajien asettaminen vastakkain ja samaan kategoriaan ei kerta kaikkiaan ole - millään mittarilla mitattuna - oikein. Ei ehkä aivan mahdotonta, mutta tosiasiassa niin vaikeaa, että sitä voidaan pitää lähes mahdottomana.

Vuodesta 2008 alkaen tuo palkinto on jaettu valtakunnallisen Urheilugaalan yhteydessä, ja siitä on tullut merkittävä mediatapahtuma. Leo-Pekka Tähden saama kunnianosoitus oli siinä mielessä historiallinen, että ensimmäisen kerran tuo palkinto annettiin vammaisurheilijalle. Sen historiallinen arvo kasvaisi huomattavasti, jos se jäisi lajissaan viimeiseksi. En siis vastusta kunnianosoituksia, mutta vastustan sellaisia kunnianosoituksia, joista joku voi vetää sen johtopäätöksen, että palkinnon saaja nostetaan jotenkin toisten, ehkäpä ansioituneimpienkin ihmisten yläpuolelle. Se voidaan tulkita näiden toisten saavutusten vähättelyksi. Jotenkin tämä nykyinen palkinto tuo minun mieleeni ajatuksen viestijoukkueesta, jossa yksi hiihtäjä palkittaisiin viestin voittamisesta.

Ihan mahtava juhlahan tuo Urheilugaala, mutta olisiko se ihan mahdotonta, että noita kategorioita tulisi hieman lisää. Nimenomaan niin, että tuotaisiin selkeästi esiin se, että kyseessä ei ole palkinto menestyksestä, vaan työstä sen menestyksen eteen. Ei edes yritettäisi ottaa mittariksi pelkästään menestystä, vaan myös monet muut ansiot, jotka tuotaisiin selkeästi esille.

Leo–Pekka on pystinsä ansainnut, mutta väärässä kategoriassa.