Pikkujättiläiset

Kautta aikojen on kerrottu erilaisia tarinoita erilaisista ihemeolioista kuten kyploopeista ja pikkujättiläisistä. Kyplooppi on yksisilmäinen olio, joka tarun mukaan oli myös jättiläinen. Tässäkin tarinassa on totta toinen puoli, nimittäin se, että yksisilmäisiä ihmisiä on ihan oikeasti olemassa. Tosiasiassa heillä on kyllä fyysisesti kaksi silmää, mutta he osaavat katsoa asioita vain toisella silmällä ja saavat näköpiiriinsä vain sen, minkä haluavatkin nähdä. Mitali jää kokonaan kääntämättä.

Pikkujättiläisistä minun kuitenkin oli tarkoitus puhua. Pääsääntöisesti nämä pikkujättiläiset liittyvät urheiluun ja yleensä eri valtioihin. Suomeakin voitaisiin kutsua jääkiekon pikkujättiläiseksi, vaikka sellaisessa väitteessä hieman kotiinpäin vetoa onkin. Kotiinpäin vetoa juuri siksi, että jääkiekko on suhteellisen pieni laji maailmanmittapuulla mitattuna, samoin kuin muutkin talvilajit, jollainen jääkiekkokin alun alkaen on ollut. Pohjoismaat ovat perinteisesti olleet näissä lajeissa hieman muita edellä, vaikka voimasuhteet ovatkin viimevuosina tasoittuneet näissäkin lajeissa.

 

Todellinen pikkujättiläinen Suomi on lentopallossa, joka kilpailee maailman levinneimmän palloilulajin tittelistä yhdessä jalkapallon kanssa. Suomalaiset pelaavat lentopalloa maailmanliigassa ja menestyivät ihan kohtuullisesti myös MM-kisoissa, johon meidän jalkapallolla on vielä tosi pitkä matka. Sorry vaan pallon potkijat, mutta uskallanpa pelätä, että menee vielä vuosia, ennen kuin taso nousee merkittävästi Färsaarten yläpuolelle, tai edes muiden pohjoismaiden tasolle.

  Pelin avaus LiigaSärkät vs. Rantaperkiön Isku, 9.11.2014

Ilmeisesti sen verran ”urheilusairas” olen, että minua kiinnostaa vain kansainvälisesti merkittävän tasoiset urheilusuoritukset, vaikka olenkin se, joka kannattaa esimerkiksi koululiikuntaa ja yleistä massaurheilua. En kuitenkaan edes uteliaisuuttani halua mennä katsomaan, kuinka Matti Meikäläisen lenkkeily sujuu. Itse olen pelannut mm. sitä potkupalloa melko alhaisella tasolla, mutta en ole täällä edes pyrkinyt katsomaan näitä otteluja, joita täälläkin kuulemma pelataan. Jääkiekkoa pelataan suunnilleen samalla tasolla kuin muissakin Suomen pikkukylissä, mutta siitäkin huolimatta, että poikani pelasi aikanaan tätä lajia, olen onnistunut pysymään pois JHT:n otteluista. Täällä en siis ole niitäkään onnistunut näkemään.

Kaikki kunnia noille ihan viihteellisille lajeille, mutta kun ei nappaa, niin ei nappaa.

Lentopalloon minulla ei ole oikeastaan mitään henkilökohtaista sidettä, jos nyt ei ihan puulaakitasoa lasketa miksikään. Siitä huolimatta olen katsonut jokaisen LiigaSärkkien kotiottelun. Liekö siihen sitten vaikuttanut juuri tuo ”urheilusairauteni”, joka pitää sisällään halun nähdä kansainvälisen tason suorituksia. Ottaen huomioon lajin levinneisyyden maailmalla ja Suomen menestyksen siinä, on todella vaikea nähdä minkään muun palloilulajin koskaan nousseen lähellekään tätä tasoa.

Toivottavasti minun sairauteni ei kaikkiin tartu, mutta kyllä minä suuresti ihmettelen sitä, että LiigaSärkkien kotiotteluita on ollut seuraamassa vain alle 300 henkeä, vaikka pelissä esiintyy melkein aina joitakin maailmanluokan pelaajia ja tilaisuudet ovat olleet kovasti vatsahermoja kutkuttavia.

Missään tapauksessa en halua mitään lajia sulkea pois yhtään mistään, sillä niinhän se on, että kuka mistäkin tykkää.

Suomi on lentopalloilun pikkujättiläinen, ja Kalajoki on sitä samaa kansallisella tasolla, vaikka saliolosuhteet ovat sitä mitä ovat. Toistaiseksi nuo 300 katsojaa täyttävät hallin.