Hallituksen päämäärät

Ei kai se ihan niin saisi olla kuin suloisessa Suomessamme näyttää olevan. Hallitus asettaa kyllä itselleen lukuisia näennäispäämääriä, joihin ei päästä juuri koskaan, eikä ehkä yritetäkään päästä. Yrityksien mahdottomuus tiedetään, tai ainakin olisi pitänyt tietää, jo silloin kun tällaisia möhkälehallituksia aletaan kokoamaan. Tavallisen ”taatelin tallaajan” mieleen tulee väkisinkin, että ainoa hallituksen päämäärä on pystyssä pysyminen, jota tukee perustuslain vastainen puoluekuri ja enemmistöhallituksen muodostamispakko. Yksikään tästä nykyisin hallitusta muodostelevasta nykynuoresta ei ole edes ajatellut vaihtoehtoa, että hallitus voisi ihan hyvin pysyä pystyssä myös tekemällä hyviä ja kansan edun mukaisia päätöksiä.

 

Olenkohan liian sinisilmäinen, jos uskon, että hyviä ratkaisuja tukisi myös oppositio, jos se saisi oikean demokratiassa sille kuuluvan roolin: valvoa hallituksen ja hallituspuolueiden toimintaa. Hallitus kaatuisi, että kolina kuuluisi, jos se toimisi jatkuvasti kansan edus vastaisesti, niin kuin nyt näyttää tapahtuneen. Uskonpa, että en ole ainut, joka näkee nykyhallituksen toimet kansallisen etumme vastaisena. EU:ta kumarretaan kuin konsanaan Neuvostoliittoa ja yhä edelleen pidetään joitakin direktiivejä lakiin verrattavina normeina, olivatpa ne sitten missä määrin tahansa meille haitaksi. Sen sijaan, että aina kun joku direktiivi haittaa voimakkaasti kansallista etuamme, meidän tuli vastata kohteliaasti: ”Kiitos ei, mutta tähän me emme voi suostua.” Hyvän kansallisen itsetunnon omaavat maat menettelevät juuri näin.

Mitä tästä sitten seuraisi? Oikeasti ei mitään kovin dramaattista ja mullistavaa. Osa maista muuttaisi lakinsa EU:n mielen mukaiseksi, ja osa säilyttäisi oman kansallisen lainsäädäntönsä juuri tässä kyseisessä asiassa. Joitakin direktiivejä jäisi ihan vain keksinnön asteelle, ilman toteutusta. Tuskinpa tästä nyt ainakaan EU:n hajoaminen seuraisi, vaikka ehkä sekään ei olisi niin kovasti järkyttävää. En kiistä, etteikö EU:sta olisi jotain hyötyäkin ollut, mutta luultavaa on, että haitat kompensoivat nuo mahdolliset hyödyt.

Ihailen suunnattomasti Englantia, joka pystyy puolustamaan kansallisia etujaan EU:ssa olostaan huolimatta. Jos useammat maat asettuisivat Englannin linjoille, olen syvästi vakuuttunut, että EU:n päätöksentekijät joutuisivat asettautumaan samaan asemaan kuin Suomen mahdollisen vähemmistöhallituksen ministerit. Vain järkevät päätökset pitävät laivan pystyssä.

Totta on, että pirstaloituneessa Suomessa tuo poliittinen korrektius on ehkä asteen verran vaikeampi saavuttaa kun EU:ssa, mutta voisihan Suomi kerrankin olla mallioppilas esimerkin näyttäjänäkin.

Kyllä Suomenkin politiikassa opposition tulisi pyrkiä neuvottelemaan mahdollisen vähemmistöhallituksen kanssa, eikä missään tapauksessa aina tilaisuuden tullen pyrkiä kaatamaan sitä. Juuri samaa edellyttäisin myös Euroopan unionin jäsenmailta ja ennen kaikkea unionin pääöksentekijöiltä.