Plussat ja miinukset

Monessa kirjoituksessani olen todennut, että jokaisella mitalilla on kaksi puolta. Näin on myös poliittisten puolueiden laita. Tuskinpa vaan on sellaista puoluetta, joka olisi kaikissa asioissa kaikille hyvä, joskin ihan yhtä vaikeaa on löytää puoluetta, josta ei kellekään olisi mitään iloa. Kyllä puolueet ovat niitä politiikan kaksipuolisia mitaleja.

Saatan olla ihan väärässä, mutta kun olen ollut tavalla tai toisella politiikassa mukana jo yli 40 vuotta, niin muistan paljon asioita, joista useimmilla ei ole edes tietoa. Totta kai se oli väärin, että ”persujen” nuorisojärjestä sai vain muutaman hassun kymppitonnin avustusta valtiolta, samanaikaisesti kun toisen samankokoisen eduskuntapuolueen nuorisojärjestölle jaettiin satoja tuhansia. Ne ”persujen” kymppitonnit osuivat kyllä kohdalleen, mutta Kokoomuksen sadat tuhannet olivat jostain sieltä aika syvältä. Pieni veronmaksajahan minä olen, mutta silti kismittää, että näitä vähiä veroeurojani syydetään poliittiselle järjestölle, jonka linjauksia en millään voi hyväksyä.

Ihan nuorena olin Kansallisten nuorten jäsenenä. En siksi, että olisin ollut poliittisesti kovin oikealla, vaan siksi että kaverini pyysi minut mukaan, ja siellä oli ihan kivoja ihmisiä. Minulle kävi kuitenkin aivan kuin Brysselissä ”mamuna” olevalle Halla-ahollekin, että aikuistuin ja tajusin, että tämähän on Kokoomuksen aivopesujärjestö, johon en voi kuulua. Jäin siis pois toiminnasta, mutta jo siihen mennessä olin oppinut, että myös nuorisojärjestö voi toimia ilman valtion tukea. Luulen, että puoluetukeakin pidetään nykyisin aika luonnollisena asiana, vaikka minulle, joka kirjoittelin sitä vastaan jo sen säätämisen aikoihin, se on yhä edelleen poliittinen kummajainen, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Se on yksi niitä asioita, joita jotkut 60-luvulla syntyneet eivät voi muistaa lainkaan. Puoluetuki nimittäin säädettiin noihin aikoihin, ja se sai monet jo silloin toimineet yhden asian liikkeet rekisteröitymään puolueeksi, toivossa että joskus pääsisivät eduskuntaan ja sitä kautta saisivat siivun tuosta kakusta. Kyllä puolueet sitä ennenkin toimivat, mutta saivat rahoituksensa kannattajiltaan. Nyt sinut pakotetaan osallistumaan tähän puolueiden rahoitukseen täysin riippumatta siitä, mitä mieltä itse puolueesta olet. Jokseenkin varma olen, että SMP:n konkurssi johtui tuosta puoluetuesta. Ensin elettiin yltäkylläisyydessä, mutta kun kannatus putosi ja vaaleissa saatiin vain ”tuhnu”, putosi puoluetuki samassa suhteessa. Runsaaseen rahankäyttöön tottumaan ehtinyt puolue ei pystynyt sopeutumaan niukkuuteen, joten lopputulos on kaikkien tiedossa. SMP:n raunioille perustetuilla Perussuomalaisilla näyttää olevan nyt sama tie edessä. Melkein SMP: ohjelmasta kopioitu ohjelma on kyllä hyvä, mutta toiminta vie turmioon.

Yritän tässä nyt tuoda esille neljän suurimman puolueen plussat ja miinukset, niin puolueettomasti kuin minä voin ja juuri sellaisina kuin minä ne näen. Yhden asian liikkeitä ja sirpalepuolueita en edes viitsi kommentoida, sillä mielestäni niitä ei tarvita sen enempää politiikassa kuin eduskunnassakaan.

Keskustapuolue.

Tämän puolueen plussana on ehdottomasti nähtävä Juha Sipilä, joka terävänä liikemiehenä näyttää ohjaavan asioita siihen suuntaan, että siitä on hyötyä koko kansalle. Miinuksia ehkä vaikeampi löytää kuin useimmista muista puolueista, josta syystä puolue kai komeileekin nyt galluppien johtopaikalla. Kyllä suuri miinus kuitenkin on vallan tuoma sokeus, joka ilmenee monilla maaseutupaikkakunnilla, joissa puolueilla jo nyt on ylivalta.

 

Kokoomuksen plussat ovat yhtä vaikeasti löydettävissä kuin ”Kepun” miinuksetkin. Sorry vaan, mutta en taida löytää yhtäkään. Miinuksena minä näen lastentarhaikäisten ministerien törttöilyt ja entisen puheenjohtajan pakenemisen Brysseliin juuri silloin, kun vastuu alkoi kaatua päälle.

SDP ei nyt ihan pahasti ole juuri viime aikoina törttöillyt, joka sinänsä plussana mainittakoon. Ammattiyhdistysten asiamiehen rooli viekin sitten tuon plussan pois, sillä juuri nyt olisi se aika, että Suomen kilpailukykyä tulisi vaalia. Se siis se demareiden suuri miinus. Ammattiliittojen puoluetuki pakottaa nekin liittojen jäsenet osallistumaan demareiden vaalikampanjoihin, jotka eivät lainkaan haluaisi tukea tuota puoluetta.

Perussuomalaiset ovatkin sitten todellinen arvoitus. Plussana hyvä puolueohjelma, johon rasismi ei sisälly. Miinuksena taas toiminta, joka on täysin ohjelman vastaista ja johon rasismi sisältyy.

Kuten jo aiemmin totesin, neljä puoluetta kyllä riittäisivät meidän eduskuntaan, olipa siellä 100 tai 200 jäsentä. Noita sirpalepuolueitahan sinne ei onneksi tule, kunhan Hirvisaarikin putoaa sieltä pois. Erityisen haitallisia ovat myöskin yhden asian liikkeet, joiksi minä lasken RKP:n, Vihreät ja Kristilliset. Vasemmistoliitoakaan minä en siellä tarvitsisi, sillä en ole vielä todennut tuolla puolueella olevan oikein mitään tarkoitusperiä. Kunhan paistattelee päivää kommunismin rippeillä. Onneksi tämä puolue ei enää ole hallituksessa, sillä kyllä meillä muutenkin on maailmalla juoppojen maine.