Ekumeeninen Englanti

Melkein päätä särkee, kun ajattelee tätä ahdasmielistä Suomea, jossa muutama uskonnollinen yhteisö kokee suuria vaikeuksia yhteistyössä toisten uskonnollisten järjestöjen kanssa. Huono omatuntohan minulle tuli, kun en kerinnyt käymään yhdessäkään kirkossa tai jumalanpalveluksessa Lontoon vierailuni aikana. Puolenkymmentä kertaa kai tämänkin vuoden aikana olen ulkomailla vieraillut, eikä kertaakaan aikaisemmin ole kirkot jääneet väliin. En minä ole koskaan väittänyt olevani mikään erityisen hurskas mies, mutta luultavasti riittävän kunnollinen kirkkoon kuin kirkkoon. Etupäässä olen vieraillut näissä pyhätöissä lähinnä ihailemassa niihin kätkeytynyttä taidetta ja rakennusten kauneutta.

 Crystal Palacen ortodoksinen kirkko

Westminster Abbey

Lontoossa näitä kirkkoja riitti, ja olivathan ne toinen toistaan kauniimpia. Lontoossa uskontokuntia riitti lähes joka lähtöön, joten ihan varmaan ei heti tarvitse uutta lahkoa perustaa, jos yksi ei miellytä. Se, mikä minua miellytti, oli se ekumeeninen henki, joka tuntui huokuvan kaikista ihmisistä, olipa hän sitten kristitty tai muslimi. Kyllä minä, kaiken näkemäni jälkeen, ihmettelin suuresti, että Britanniaa lähellä olevassa Pohjois-Irlannissa kristityt saivat uskonnosta tekosyyn kahakoida keskenään. Tarina kertoo, ettei kyse oikeasti uskonnosta ollutkaan, vaan kaikkien kahakoiden takana oli poliittiset syyt, jotka sitten naamioitiin uskonnollisiksi mellakoiksi. Näinhän olin sen uskonut olevankin, sillä kyllä oikeat uskovaiset niin Pohjois-Irlannissa kuin Englannissa tuntevat tuon sanonnan ”kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.” Suuressa maailmassa uskonnolla on yleensä suurempi painoarvo kuin täällä kylmässä ja vähäväkisessä pohjolassa, joten täällä ei oikein mene läpi väite, että aloitin tappelun ihan uskonnollisista syistä. Me emme sitä halua, ja tuskinpa Jumalakaan siitä pitäisi.

Ihan ilman Herran kosketusta en tälläkään reissulla joutunut olemaan, sillä lähtöpäivänämme hiljennyimme lentoaseman kappelissa, joka varmasti oli sinne rakennettu matkailijoiden tarpeita silmällä pitäen. Samaan tarkoitukseenhan me rakensimme Kalajoen tsasounan nimenomaan Hiekkasärkille, jossa vierailee vuosittain satoja tuhansia turisteja. Sen verran ekumeenista henkeä minussakin on, että minulle olisivat ihan hyvin riittäneet nämä Kalajoen keskustan kappelit, mikäli kyse olisi ollut vain minun tarpeestani.

 

Stanstedin lentokentän kappelissa

Lontoolainen ekumenia ilmenee paitsi tuhansissa seka-avioliitoissa eri uskontokuntiin kuuluvien kesken, niin myös monissa vainajien muistoksi pystytetyissä muistomerkeissä, jonne eri uskontokuntiin kuuluvat ovat tuoneet omat seppeleensä ja muistoesineensä ihan sulassa sovussa. Kyllä englantilaiset pitävät kovin hauskana sitä ajatusta, että eri uskontokunnat yrittävät värvätä jäsenikseen johonkin toiseen uskontokuntaan kuuluvia ihmisiä. Päinvastoin kuin suomalaiset englantilaiset ymmärtävät, että ei Jumala ole mikään pikkusielu, joka päästää taivaaseen vain johonkin tiettyyn kirkkoon tai lahkoon kuuluvia ihmisiä. 

 

Toistan jälleen tämän jo kuluneen lauseen: tekemämme teot ratkaisevat, ei se, mihin uskontokuntaan kuulumme tai mitä puhumme.