Persujen tuhnu

Koskaan en lakkaa kehumasta sitä ajatusta, johon Veikko Vennamo perusti puolueen silloin, kun SMP syntyi. Jos nyt en ihan pahasti harhautetuksi tullut, niin kyllä Veikon ajatus oli rehdisti ajaa suomalaisten ja ennen kaikkea maaseudun ja siirtolaisten asiaa. Tietysti minä ymmärsin, että asioihin liittyi paljon muutakin, mutta se ei poistanut puolueen jaloja päämääriä.

Kun Suomen eduskunta päätti puoluetuesta joskus 60-luvulla, oli SMP luultavasti ainut puolue, joka aidosti vastusti ajatusta. SMP:n vastustus ei riittänyt, vaan enemmistö voitti, ja luonnollisesti myös SMP sai oman osansa meidän veronmaksajien rahoista, hyväksyttiinpä se tai ei. Kalliiksihan se kansalle tuli, mutta aivan luonnollista oli, että myös SMP:n piti käyttää noita rahoja toimintaansa, etteivät muut puolueet olisi saaneet liiallista etumatkaa. Ikävä vain, että tuo puoluetuki koitui myös puolueen turmioksi. Oman jytkynsä sai aikanaan myös SMP, ja tämän jytkyn seurauksena myös puoluetuki nousi. Siihen asti pienissä varoissa puuhastellut puolue kylpi yht’äkkiä rahoissa, joihin ei oltu totuttu. Rahan käyttö riistäytyi siinä määrin käsistä, että kun sitten tulikin se ”tuhnu”, jota vain muutamat osasivat odottaa, oli edessä puolueen konkurssi.

SMP:n raunioille perustettu Perussuomalaiset rp ei näytä oppineen mitään historiasta, vaan toistaa samoja virheitä kuin aikanaan SMP. Tuo ”kantapuolue” koki myös aikanaan hallitustaipaleen, ja Urpo Leppänen sai aikaiseksi jopa suomalaisten työelämään paljonkin parantaneen lain, joka nyt on painettu unhon yöhön yhdessä vanhan puolueen kanssa. Lex Leppäseksi nimetty laki olisi varmaan tarpeen nytkin, mutta sitä tuskin nykyinen hallitus kaivaa esiin, sillä tottahan on, että se olisi liian hyvää mainosta ”persuille”, joita ei tuon lain aikoihin ollut edes olemassa.

 

Sitten tulee tämän blogin ennusteosuus.

Perussuomalaiset koki jytkyn, joka saattaa kantaa jonkin verran vielä näissäkin vaaleissa. Toiminta on kuitenkin ollut siinä määrin kansalaisten mielipiteen vastaista, että en usko enää mihinkään jytkyyn. Kyllä käyrä osoittaa jo jyrkästi alaspäin ja taloudellisiakin vaikeuksia on odotettavissa. On luultavaa, että Jussi Halla-aho tuodaan Brysselistä taas ehdokkaaksi, ja hän kerääkin kaikki rasistien äänet alueeltaan. Samalla hän nostaa ehkä jonkin toisen ”persun” mukanaan ja antaa sitten paikan varamiehelleen. Muutama muukin edustaja selviää mukaan, mutta en ihan kauheasti hämmästyisi, jos kannatus jäisi pienten puolueiden sarjaan. Puolueiden suuruusjärjestys tulee vaalien jälkeen olemaan Kepu, Kokoomus, SDP ja ehkä vielä nyt Perussuomalaiset, jotka todennäköisesti jätetään yhä edelleen hallituksen ulkopuolelle. Onni onkin, että Perussuomalaiset yhä vielä pystyvät tekemään osuutensa sirpalepuolueiden pitämisen eduskunnan ulkopuolella. James Hirvisaarikin saa ruveta miettimään, mitä tekee vaalien jälkeen.

Perussuomalaisten elinkaari on kyllä osoittautunut huomattavasti korkeammaksi kuin SMP:n vastaava, mutta liekö edes yhtä pitkä. Kyllä ”persujen” olisi ollut syytä kuunnella, mitä kentällä todella tapahtui, eikä ihan sokeasti uskoa ”luottomiehiä”, jotka näyttivät vain sekoittaneen asioita ja jakaneen kokonaan väärää tietoa puoluejohdolle.

Valitettavaa on, että laskun aika on tullut, olkoonkin niin, että ehkä se tapahtuu vähittäismaksulla.