Nappulan näköinen mies

En minä yleensä ihmisiä arvioi tai mollaa heidän ulkonäkönsä perusteella, mutta jos on niin, että uskottavuus muutenkin horjuu, on aika vaikea saada kovin vakuuttavaa vaikutelmaa miehestä, joka muistuttaa enemmän keskenkasvuista pikkupoikaa kuin oikeasti oikeaa miestä. En minä nyt sitä väitä, että puolustusministerimme sukupuolta pitäisi epäillä, mutta en minä ainakaan kovin jämäkkänä puolustusvoimien luotsina häntä pitäisi. Varsinkin kun sattuu olemaan tiedossa, että hän ei ole käynyt edes armeijaa ja on muutenkin niitä armopaloilla hallitukseen otettuja ministereitä. Tämä toki on se vaikutelma, joka minulle on syntynyt, enkä koeta edes väittää tätä muiden mielipiteeksi enkä totuudeksi. Kaikkihan sen tietävät, että ei meillä oikeasti vänrikki Nappulat sota-asioista päättäneet.

 

Demokratiasta minun oli tarkoitus puhua, mutta kai se osittain sitä onkin, jos ministereitä valitaan ensisijaisesti puolueen mukaan ja vasta toissijaisesti pätevyyden mukaan. Tai jos nyt oikeaa termiä käytän, niin sanan kai pitäisi olla epädemokratia. Jos hallitukseen saisi kansa valita ministerit, niin kai sinne muutama hiihtäjä tietenkin sekaan sopisi, mutta pääsääntöisesti ihmiset ovat sitä mieltä, että jotain pitäisi myös alasta tietää.

Armopaloilla hallitukseen valitulla ministerillä tarkoitan yleensä näitä RKP:n ihmisiä, joilla ei oikeastaan ole mitään poliittista näkemystä ja joita kuitenkin joka kerta mukaan hyysätään, koska voidaan jokseenkin varmasti luottaa siihen, että nämä herrat ja rouvat tukevat kaikkia hallituksen päätöksiä, jos vain saavat säilyttää paikkansa hallituksessa. Sillä ei sitten olekaan mitään väliä, mitä hallitus päättää, kunhan ei julista tosiasiallisesti yksikielistä Suomea myös virallisesti yksikieliseksi. Eikä missään tapauksessa lakkauta ruotsinkielisiä varuskuntia niin kauan kuin yksikin ruotsinkielinen elää, sillä koskaan ei voi olla varma milloin Ruotsi hyökkää Suomeen.

Joskus joku ”paha kieli” on kertonut, että minä vihaisin tai ainakin vastustaisin ruotsin kieltä. En itse sitä kovin hääppöi,sesti osaa, mutta siitä huolimatta tämä 5% vähemmistö saa puhua mitä kieltä tahansa, kunhan ei terrorisoi koko kansaa. Arvioiden mukaan koko Suomen rahoitusongelma olisi yhdellä päätöksellä ratkaistu, ilman veronkorotuksia ja leikkauksia. Suomessa asuu kyllä vähemmistöjä jotka puhuvat muuta kieltä kuin suomea, mutta eivät nämä edes kuvittele, että heille järjestettäisiin erikoiskohtelu tai peräti hallituspaikka. Ruotsinkielisten asema esimerkiksi eduskunnassa on täysin ylimitoitettu heidän kansalaisosuuteensa nähden. Sattuu olemaan nimittäin niin, että RKP:n lisäksi on myös joitakin poliittisesti motivoituneita ruotsinkielisiä, jotka eivät halua kuulua RKP:n porukkaan. Eiköhän vain pääministerikin kuulu tuohon vähemmistöön?

Ruotsinkielisten osuus eduskuntaan on tietysti kansan käsissä, jos nyt Ahvenanmaan armopaikkaa ei huomioida, mutta pääsääntöisesti heidän epädemokraattiset erikoisoikeutensa voitaisiin kyllä lakkauttaa. On ihan hyödyllistä opiskella vaikkapa ruotsin kieltä, mutta kyllä se typerää on pakottaa siihen ihmisiä, jotka kokevat jonkun muun kielen tärkeämmäksi.

Tuo kaikki on kyllä asiaa, jonka takana minä seison, mutta joku muu saa olla toista mieltä ihan vapaasti. Suurimmaksi epädemokratian ilmentymäksi minä luokittelenkin enemmistöhallituksen yhdistettynä puoluekuriin sekä sen, että ministerit saavat äänestää omasta luottamuksestaan. Se on melkein pahempi kuin tuo viiden vuoden irtisanomissuoja kunnallisissa viroissa alueliitosten yhteydessä. Jos alueliitoksista yleensä on taloudellista hyötyä, on tämä sopiva tapa romuttaa se.