Paha ihminen

Kun Eino Leino kirjoitti Aurinkolaulunsa, jossa sanottiin: ”Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”, niin kyllä maailman tapahtumat kertovat aivan toista.  Mielestäni Leino erehtyi pahan kerran, ja jos tämänhetkisellä tietämyksellä joutuisin tuon runon kirjoittamaan, niin kyllä nuo sanat kuluisivat ehkä ”hyvä ei ole yksikään ihminen, vaan toinen pahempi toista.”

Kaikista asioista minunkin täytyy narista, mutta sehän on tämän tyylisten blogien idea.  Kritisoidaan mitä kritisoitavaa keksitään ja annetaan ihmisille ajattelun aihetta.

Viime aikoina televisiossa on saatu seurata kauheuksia eri puolella maailmaa, ja me hurskaat suomalaiset olemme kauhistelemassa näitä hirmutekoja.  Jotenkin korniksi tämän hurskastelun tekee se, että me olemme autuaasti unohtaneet oman historiamme.

Ehkä Suomen kirjoitetun historian kauheimpia tekoja tapahtui 1700-luvulla, huippuna ehkä tapahtumat vuonna 1714, jolloin avuttomat siviilit joutuivat pakenemaan joukkomurhia, raiskauksia ja orjuutta. Tästä tulen kirjoittamaan myöhemmin, mutta aina alan hilseillä, kun joku tollero toteaa: ”Meillä on nyt ennen näkemätön pakolaisvirta.”  Saman hengenvetoon kauhistellaan, kuinka kauheasti meille on tulossa pakolaisia ja kuinka mahdammekaan siitä selvitä.  Tosiasiahan on, että ei tänne Suomeen juurikaan moni halua, joten nämä pakolaisten joukottaiset siirtymät tännepäin ovat erittäin harvinaisia, mutta ainahan niitä jonkin verran on ollut.  On ollut Vietnamin venepakolaisia ja Kosovon pakolaisia, samoin kun joitakin kurdeja takavuosina. Mitään joukottaisia siirtymisiä ei ole tähän kylmään ja rasistiseen maahan kovin paljon tapahtunut.

Kun nyt edelleen jankutan tätä tosiasiaa, että pakolainen on ihminen, joka pakenee sotaa tai muuta vainoa paikasta A paikkaan B, ja jonka henki on koko matkan ajan uhattuna, niin kyllä vaan on pakko luokitella myös osa meistä Karjalan pakolaisista oikeiksi pakolaisiksi.  Valtakunnan rajoilla ei siis ole mitään tekemistä pakolaisuuden kanssa, ja tämä on asia, mistä keskustelen minkä tahansa ”päivystävän dosentin” kanssa ihan missä foorumissa tahansa.  Missään ennen kokemattomassa tilanteessa emme siis suinkaan ole, mutta myönnettävä kyllä, että emme myöskään aivan jokapäiväistä elämää elä.  Selviytymisvaikeuksia meillä ei toki ole, jos halua riittää.

Suomalaisten suurin ongelma onkin halun puuttuminen, ja tämä nyt sitten kiteytyy tähän ihmisen pahuuteen. Me emme kerta kaikkiaan halua auttaa, sillä jos emme olekaan unohtaneet omaa historiaamme, niin emme välitä siitä. Oli nimittäin aika, jolloin lähes kaikki maat joutuivat auttamaan meitä.  Silti me olemme valmiit heittämään nämä ihmiset takaisin liekkeihin.  Niin voi tehdä vain paha ihminen.

 

Ne, jotka ovat lukeneet vuoden1918 tapahtumista, ovat varmasti myös tietoisia siitä, kuinka suomalaiset tappoivat omia maamiehiään kansalaissodan syöväreissä joskus vain ihan huvikseen.  Ihminen, joka tekee näin, ei voi millään mittarilla mitattuna olla hyvä ihminen.  Nämä julmuudet ovat aivan yhteismitallisia nykyisissä diktatuureissa tapahtuneisiin verisiinkin ”kurinpalautuksiin”. Ihmiset vain ovat pahoja, ja ne pimeät puolet tulevat esille silloin, kun pelätään jotakin ja oletetaan, että oma etu on tavalla tai toisella uhattuna.

 

Toki täytyy myöntää, että täällä Suomessa on jo hieman noustu jonkinasteiseen sivistykseen. Ei kuitenkaan kovin paljon tarvitse pintaa raapaista, kun polttopullot lentelevät eikä seurauksista paljon välitetä. Natsi-Saksan julmuudet on täysin unohdettu, kun aletaan kiljua ”Suomi suomalaisille” edes tietämättä, että mitään oikeaa suomalaisuutta ei ole olemassa. Olen ehkä liiankin usein toitottanut sitä, että ns. suomalaiset ovat maailman sekarotuisinta porukkaa, jota ei muutama pakolainen tee sen paremmiksi eikä huonommiksi.

Totta on myös se, että maailmalla tapahtuu yhä edelleen kaikenlaisia kauheuksia, mutta me suomalaiset olemme niihin aivan yhtä syyllisiä kuin nämä kehitysmaiden asukkaatkin. Siitä on onneksi jo aikaa, mutta tuskinpa ihminen on miksikään muuttunut.