Kuka mistäkin tykkää

On tietysti jokaisen oma asia, mistä tykkää.  Ei kaikkien tarvitse tykätä Amerikan presidentistä. Eikä edes Suomen presidentistä. Mutta jonkinlainen kohtuu pitäisi olla kaikessa.  Jos jossakin maassa on täysi kahjo presidenttinä, niin minä kyllä ihmettelen sitä kansaa ja olen silloin todella onnellinen että olen suomalainen. En ehkä se kaikkein älykkäin, mutta sen verran ymmärtävä, että keskivertokansanedustaja voisin olla kenenkään huomaamatta.  Olen ollut huomaavinani, että parhaiten menestyvät ne kansanedustajat, jotka osaavat olla hiljaa puhuttaessa ja ravistavat tai nyökyttävät päätään aina ohjeen mukaan. Tärkeää on myös olla aina samaa mieltä kuin puolueen puheenjohtaja tai muu johtoryhmän jäsen.  Puoluekuria ei tarvitse hyväksyä, kunhan noudattaa sitä.

Eduskunnan arvovallan kannalta oli myös tärkeää, että kansanedustaja ei asuisi saunan pukuhuoneessa tai jalasmökissä, eikä muutoinkaan kyttäisi väärin niitä ylenpalttisia etuja, joita me kansalaiset olemme edustajiemme välityksellä heille suoneet. Erityisen moitittavaa käytös on silloin, jos pyrkii suutelemaan jonkun toisen puolueen edustajaa jossakin puolijulkisessa tilaisuudessa. Humalatilaa ei lasketa lieventäväksi asianhaaraksi, vaikka pieni känni olisikin katsottava normisuomalaiseksi olotilaksi.  Odotusarvo on kuitenkin se, että kansanedustajiksi on valikoitunut kansakuntamme valioita - tai ainakin hyviä juoksijoita, hiihtäjiä ja sahanteroittajia - joiden oletetaan pienessä hiprakassakin noudattavan säädyllisiä tapoja.

On kuitenkin havaittu, että toiset tykkäävät työstään ja toiset jostain muusta. Valtion johtomme kautta aikojen on tykännyt hieman ”tuliliemestä”, mutta jotenkin on mielessäni käynyt, että ehkä se ei sittenkään sovi kaikille. Vaikka niinhän se on, että mikäpä minä olen ketään arvostelemaan... joskus itsekin ”otin pari cherryä ruuvan päälle”, mutta voin vakuuttaa, että en silloin pyrkinyt suutelemaan minkään puolueen kansanedustajia, enkä edes pyrkinyt eduskuntaan.

Näinhän minä siis ajattelen. Kuka mistäkin tykkää, ja yksilön tasolla se on aivan jokaisen yksilön oma asia.  Jos me kuitenkin menemme vaaliuurnille valitsemaan tälle maalle johtajia, ei varmaankaan olisi liikaa vaadittu, jos ainakin pysähtyisimme miettimään, onko sittenkään ihan paras vaatimus yhteisten asioiden hoitajalta, että hän on hyvä hiihtäjä, hyvä juoksija tai vain mukava juoppo.  Eduskunta ei ole suostunut asettamaan kansanedustajaehdokkaille mitään vaatimustasoa, mutta entä jos me äänestäjät sen tekisimmekin?  Emme enää suostuisi äänestämään ketään rikoksesta tuomittua, humalassa örveltänyttä, tai urheilijaa, jonka ainut meriitti on tuo urheilu. Kävisiköhän siinä niin, että lainsäätäjien taso nousisi.  Varmaa on, että se taso ei ainakaan laskisi, vaikka kaikki hiihtäjät olisivat pois eduskunnasta.

Olen syvästi tietoinen, etteivät minun puheenvuorot kaikkiin pure, niin kuin eivät kenenkään puheet yleensä … paitsi erään Saksassa asuneen itävältalaisen ”mamun”, joka aatteita vieläkin osa kansaa viljelee. Jos nuo mainitun herra H:n ajatukset olisivat olleet muodissa jo ennen hänen astumistaan Saksan kamaralle, ei hän koskaan olisi sinne päässytkään.  ”Mamu-taustan” omaa myös USA:n nykyinen presidentti, joten kovin ihmeelliseltä kuulostavat hänenkin puheensa tuo tausta huomioiden.

No ei ollut Adof-herra urheilija… ei ainakaan kovin hyvä, vaikka nyrkkeilyä harrastikin. Tuskinpa niillä eväillä olisi Saksassa kovin pitkälle pötkitty.  En tiedä, minkä tason golfari lienee Trump ollut, mutta tukinpa tasoituksetkaan olisivat riittäneet tuolle jakkaralle.

Olen usein ajatellut, että noissa valinnoissaan suomalaiset ovat maailman suurimpia idiootteja, mutta nuo pari esimerkkiä osoittanevat, että osataan sitä muuallakin.

Demokratia olisi muutoin hyvä valtiomuoto, mutta se antaa äänestäjille mahdollisuuden luoda tyhjästä idoleja, jotka voivat aiheuttaa todella suuria vahinkoja kansakunnalle.  Ehkä ei äänestäjiäkään ihan hourulasta kannattaisi uurnille kuljettaa. Voi se tilastoitua äänestysaktiivisuutta lisätä, mutta tuskin parantaa tulosta.

Onneksi Ruotsi ottaa vielä pakolaisia vastaan, niin että jos täällä kovin hulluksi tullaan, niin Torniojoen yli ja vilkkaasti.  Hulluuttahan ne ihmiset ovat paenneet kautta aikojen.